Avainsana-arkisto: rohkeus

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä, ei todellakaan. Minun piti jättää saamani ”henkilöarviointi” omaan arvoonsa. Kun luin sähköpostin ensimmäistä kertaa, tuli paha mieli, mutta kun luin sen uudelleen, ymmärsin, miten överi se oli. Ajattelin, että toivottavasti häntä helpotti kirjoittaa se.

Sitten tulin töistä kotiin ja luin Twitteristä Slush-ahdistelutapauksista ja tiesin heti, että minun täytyy tämä tapaus nostaa esille. Naisten kohtaamaa ahdistelua on niin monenlaista, tässä yksi niistä. Totta kai mietin, mitä väärää olen itse tehnyt ansaitakseni tämän ryöpytyksen ja uskon, että monet naiset vastaavanlaisissa tapauksissa miettivät niin. Todennäköisesti tarkoituksena oli nujertaa minut henkisesti, koska onhan hän älykäs mies, mutta siihen tarvitaan aika paljon enemmän. Kerron tästä siksi, koska jos yksikin nainen tämän luettuaan saa itselleen voimaa kohdata jonkin tilanteen tai käsitellä jonkin tapauksen, niin silloin tämän tarinan jakamisella on ollut merkitys.

Hän on naimisissa oleva mies. Hän on merkittävässä asemassa IT-alan yrityksessä. Olimme ystäviä. Viime kesänä, kuumana heinäkuun päivänä nautiskelin lomasta ja kuvasin itsestäni hymyilevän videonpätkän, jossa olen avokaulaisessa mekossa laivan kannella paistattelemassa auringossa. Postasin sen Facebookiin ja kerroin tekstissä sisävesilaivalla mekastaneista lapsista. Aika pian sen jälkeen (sattumaltako?) sain Häneltä viestin, jossa hän kyseli, menisimmekö joku päivä vaikka aamiaiselle. Toki! Seuraavana päivänä sain uuden viestin, jossa hän kertoi, että koska olen auttanut häntä edustamansa firman rekrytoinneissa, eli suositellut hänelle henkilöitä entisestä työpaikastani, se oikeuttaisi minut skumpparisteilylle Päijänteelle. Se oli mielestäni mahtava idea ja olin ilahtunut, kun hän halusi nähdä niin paljon vaivaa! Kyllä, näinkin ruskeasilmäisenä olen välillä yllättävän sinisilmäinen, koska uskon ystävyyteen. Mielestäni ilmaisia lounaita on olemassa. WhatsAppiin alkoi tulla tunnelmallisia kuvia ja runollisia viestejä maagisista aamuista. Olin vastaillut viesteihin aika lyhyesti ja jopa tylsästi. Lupasin lähteä uimaankin, jos sää olisi siihen sopiva.

”Moi, vesi voi olla torstaina lämpimämpää kuin ilma. Pidän sut kuitenkin lämpimänä, jos ei muuten niin saunan avulla :)” Vihdoinkin ymmärsin kysyä häneltä, mikä mahtoi olla herran agenda? ”Agenda on hyvin vapaa muttei vaarallinen. Sopiix niin?” Kerroin, että ei sovi, sillä en ole kiinnostunut ukkomiehistä. Olin pettynyt ja ärsyyntynyt, mutta otin tilanteen aika napakasti haltuun. Risteily muuttui kiusaantuneeksi lounaaksi maissa, jonka lopuksi kerroin, että enää ystävyys ei kestä tämmöisiä puheita yhtään ja hän lupasi, että tilanne ei toistu. Tämän jälkeen soitin hänelle muutaman kuukauden päästä, kun tarvitsin suositukset henkilöstä, jota itse rekrysin ja tilanne tuntui olevan niin kuin ennenkin.

Viime perjantaina molempien firmoilla oli pikkujoulut. Hän laittoi kesken illan minulle viestin, jossa hän kertoi, että meidän pitää sopia rekryperiaatteista. Olin jututtanut heiltä kahta poishaikailevaa henkilöä ja se tuntui hänestä huonolta. Hän itse oli toki rekrynnyt surutta minun entisestä työpaikastani, vaikka siellä on edelleen monta hänen ystäväänsä töissä. Koska en sano mitään, mitä en tarkoita, en luvannut olla tapaamatta, jos joku haluaa tulla käymään. Tämä ei häntä miellyttänyt. Muuten, ihan vaan huomiona, että ihmisiä ei noin vaan rekrytä, he vaihtavat työpaikkaa, jos eivät viihdy nykyisessään.

Sävy viesteissä kävi ikäväksi, enkä itsekään ollut nöyrä ja alistuva, kaikkea muuta. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin ärsyttävä, sillä en anna kohdella itseäni huonosti. Lopulta kivahdin, että en pidä siitä, millä tavalla hän firman nimissä halusi kesällä kiittää minua rekrytoinneista ja miten hän nyt lähestyi minua tekstiviesteillä kesken pikkujouluillan. Hän loukkaantui todella paljon siitä, että nostin kesällä tapahtuneen esille, vaikka hän oli pyytänyt anteeksi. Varmasti niinkin, mutta jos rikkoo lautasen, se ei tule ehjäksi, vaikka siltä kuinka pyytäisi anteeksi. Olin sen kesän tapauksen jo unohtanut, mutta tässä yhteydessä se nousi taas mieleen, koska emme ole olleet sen yhden puhelun lisäksi tekemisissä.

En ollut viitsinyt vastata hänen viimeiseen tekstiviestiinsä, missä hän kertoi, kuinka oli alkanut kesällä panostaa parisuhteeseensa. Hyvä, että episodi minun kanssani oli pysäyttänyt hänen seikkailunsa, siitä olen iloinen! Mutta maanantaina, keskellä päivää, sain häneltä pitkän sähköpostin. Tässä otteita kuvauksesta, millainen ihminen minä olen:

”…aloit nopeasti perustelemaan miksi juuri sinun ei tarvitse kuunnella ketään eikä noudattaa mitään pelisääntöjä.”

”Et keskustelun sävystä ja käänteistä päätellen ole halukas kunnioittamaan tuttujen firmoja koskevia rajoitteita houkutella ihmisiä tai puhua toisista pahaa.”

”Sinulle ei näköjään merkitse mitään kaverisuhteet silloin kun niistä on haittaa sinun omien intressien toteuttamiselle. Olet ihminen, joka on valmis uhraamaan hyvät suhteensa muihin ihmisiin tavoitellessaan omaa etua. Esineellistät kaiken tiellesi osuvan jos oma etusi sitä vaatii. Miten tällainen ihminen voi toimia uskottavasti minkään firman hr-tehtävissä?”

”Vahvistuksena mielipiteillesi katkaisit esimerkiksi Fb-kaveruutemme. Et kykene rakentamaan rauhaa vaan lietsot vihaa ja pahaa mieltä. Millainen ihminen tästä kaikesta paljastuu?”

”Et välitä pätkääkään kenenkään muun tunteista tai sanojesi loukkaavuudesta kun ajat omaa etuasi. Uskomatonta!”

”Ihmettelen kovasti toimintaasi ja olen hyvin pettynyt sinuun. Henkilö joka ei pysty keskustelemaan ammatillisista asioista asioina ei ansaitse arvostustani. Henkilö joka näkee vain muissa virheitä eikä suostu näkemään omassa toiminnassaan mitään korjattavaa vaikuttaa epätasapainoiselta. Minkäänlaista kykyä mennä peilin eteen sinulla ei ole, mikä on roolisi huomioiden todella outoa ja itsellesi lopulta vahingollista.”

”Sen sijaan että keskittyisimme myrkyttämään omaa tai rekrytoitaviemme mieliä pidämme huolta siitä, että kehitymme asiantuntijafirmana joka päivä. Ajattelemme asioita positiivisen ja hyvän kautta. Teemme tätä varmoina siitä, että näin on ennen kaikkea meidän ihmisten kannalta hyvä. Sinulla puolestaan on tällä hetkellä voimakas sanojen ja tekojen ristiriita joka voi nopeasti kärjistyä vielä pahemmaksi. Unelma- ja rohkeushöttösi on tekojesi valossa ihan jotain muuta.”

”Heippa ja onnea valitsemallasi tiellä. Lupaukseni mukaisesti pysyn kaukana sinusta ja kaikkein kauimpana periaatteista joita edustat. Olen toki harmissani että näin kävi mutta en voi mitään jos toinen osapuoli vain hyökkää hyökkäämistään eikä kykene mihinkään inhimillisesti rakentavaan kanssakäymiseen. Minulle piirtyy kuva härskistä omanedun tavoittelijasta jonka käyttäytymisessä näkyvät arvot eivät juuri kauempana omistani voisi olla.”

Kerron aika paljon mukavia asioita itsestäni, joten tässä oli nyt sitä toista puolta minusta. Toisaalta, enhän minä koskaan ole halunnutkaan olla ihminen, joka on ”ihan kiva”. Jos haluaa herättää ihmisiä ajattelemaan, pitää ottaa sitä tunnetta myös vastaan. Tuon luonneanalyysin sain häneltä siis sen vuoksi, kun en kiinnostunut ukkomiehestä, jota olin pitänyt ystävänä. Ja että kehtasin vielä myöhemmin palata asiaan. Ja etten suostunut allekirjoittamaan hänen sääntöään, että kaverin firmasta ei rekrytä, vaikka hän itse tekee koko ajan niin. Muuta pahaa hänelle en ole tehnyt.

Koska en halua jättää sinua huonoon fiilikseen tämän tekstin jälkeen, kerron kaksi ihanaa viestiä viime viikolta. Ne merkitsevät minulle paljon enemmän kuin se pitkä vuodatus. Nuo kaksi hyvää viestiä saivat kyyneleet silmiini, ei se paha. Ensimmäinen tuli entiseltä yhteistyökumppanilta, jota jeesasin nopeasti ja toinen tuli entiseltä työkaverilta, jota olin tiedostamattani auttanut:

”Kyllä sä jaksat olla ihmeellinen.”
”Olet kyllä ihmeidentekijä. Kiitos Minna sinulle <3”

TakeNoShit.JPG
Ranteessani on ollut kohta kaksi vuotta Efva Attlingin Take No Shit –koru. Efva on sanonut näin: ”My thought with the ‘Take no shit’ message is to give strength, to get courage to stand up for yourself, not to be offended.”

Mainokset

Puhuin Keski-Suomen Tulevaisuusfoorumissa luovuudesta itseohjautuvassa organisaatiossa. Hetkeksi hämmennyin itsekin tuosta otsikosta, mutta aina kun puran kaiken atomeiksi, päädyn joka kerta ihmisten johtamiseen ja hyvinvoivaan työyhteisöön.

Minna TTT istumassa

Näytin itsestäni vähän typerän kuvan, jossa istun Kiasman lattialla jakkupuvussa ja korkkareissa. Minua pyydettiin tulemaan Työterveyslaitoksen julkaiseman TTT-lehden blogistikuvauksiin ihan rennosti farkuissa ja värikkäässä paidassa. Menin jakkupuvussa ja korkkareissa, koska en juuri koskaan käytä farkkuja. Istahdin siis lattialle sellaisena kuin olen.

Aira

“Nelikymppisenä minulle sanottiin, etten voi käyttää enää minihametta, mutta nykyään kukaan ei enää jaksa muistuttaa siitä”, on lähes 9-kymppinen Aira Samulin sanonut. Koska olemme lähtökohtaisesti erilaisia, ei löydy yhtäkään syytä olla muuta, kuin mitä oikeasti on. Työelämässäkin kannattaa rohkeasti kertoa oma mielipiteensä, sillä vaikka ei aina olisikaan oikeassa, oma ajattelu saattaa viedä jonkun toisen ajattelua eteenpäin ja silloin on yhdessä mahdollista luoda jotain uutta ja upeaa.

Olet varmaan kuullut sanonnat ”ei insinööri puhu tunteista” ja ”selitä niin, että humanistikin ymmärtää”. Lokeroimalla itsensä noinkin kätevästi, tulee sulkeneeksi monta tietä luovaan ajatteluun. Entä jos vaihtaisit näkökulmaa tai käsitystäsi itsestäsi?

Arvosta ihmistä sellaisena kuin hän on. Koskee myös sinua itseäsi. Kuuntele, mitä hän sanoo. Kuuntele, mitä itse sanot.

klarform

Työelämässä muutos tuo tullessaan aina pelkoa ja epävarmuutta. Sen kesto riippuu ihan siitä, miten muutosta ja jatkuvaa uudistumista viedään eteenpäin. Ihmisiä voidaan pitää jatkuvassa epävarmuuden tilassa, tai sitten ei.

Suomessa sota ja pulavuodet päättyivät 50-luvun nousukauteen. 1952 maksettiin viimeinen erä taloudellisesti raskaista sotakorvauksista. Sotavuodet olivat tuoneet tyhjiön myös taide-elämään, oltiin eletty pimennossa. Kun 1952 Helsingin Taidehalliin tuli Klar Form –näyttely Pariisista, oli se melkoinen kohahdus. Jouduttiin yhtäkkiä ja yllättäen arvioimaan abstraktismia. Ei ollut suomalaisen silmä tottunut sellaiseen. Keskustelu, pitääkö taiteen olla esittävää vai ei-esittävää oli ajan suuri kysymys ja se halkaisi vuosiksi taiteilijakunnan. Suomalaisen abstraktin taiteen ensimmäinen polvi olikin lähes kokonaan ruotsinkielistä. Syynä siihen oli se, että ruotsinkielinen lehdistömme suhtautui huomattavasti suomenkielistä lehdistöä hyväksyvämmin uuteen taiteeseen ja ruotsinkielisillä kriitikoilla oli abstraktismiin liittyvä sanasto paremmin hallussa, koska he olivat seuranneet koko ajan pohjoismaista kulttuurielämää, etenkin ruotsalaista taidekirjoittelua. Sotavuodet eivät olleet merkinneet heille niin suurta tyhjiötä kuin suomenkielisille. Heidän silmänsä olivat tottuneet.

moma

The Museum of Modern Artin (MoMa) sivuilta löytyi kaavio siitä, kuinka abstraktismi lähti kehittymään. Se on melkoinen kudelma, oikotietä on mahdoton löytää. Organisaatiossa tehtävät muutokset ovat myös kudelmia, yksi asia johtaa toiseen ja kaikki näkökulmat tulee ottaa huomioon, että päästään kauniiseen lopputulokseen. Niin, ettei kenellekään tule tunnetta tyhjiöstä tai pimennosta.

bogart-co

Bogart Co. edustaa yhtä aikakautta omassa nuoruusmusiikissani. Nyt kun katselen miesten kornilta vaikuttavaa tyyliä, en muista ihmetelleeni sitä silloin 80-luvulla. Todennäköisesti vaikuttivat ihan komeilta ja muodikkailta miehiltä. Senaikaiseen muotiin oli pikkuhiljaa silmä tottunut. Muoti ja pukeutumistrendit ovat loistava esimerkki siitä, kuinka ne lähtevät muodostumaan tavallisilta kuluttajilta, katumuodista. Bloggaajat ovat suunnannäyttäjiä, joilta muotisuunnittelijat poimivat vaikutteita ja vievät ne teolliseen tuotantoon. Enää ei kukaan muotisuunnittelija määrää, mikä on muotia, trendien siemenet löydetään aina katumuodista.

Slide02

Koukutuin yhtäkkiä Sons of Anarchy –sarjaan ja katsoin Netflixistä saatavilla olevat neljä tuotantokautta aika lyhyen ajan sisällä. Sarja on laadukkaasti tehty, mutta eniten minua kiehtoi se, millaisia rooleja sieltä moottoripyöräjengistä löytyi. Siellä oli liidereitä, oman tiensä kulkijoita ja heitä, jotka tekivät tunnollisesti sen, mitä käskettiin. Jokainen kantoi jengin liiviä ylpeydellä, se määritti heidän identiteettinsä. He kuuluivat jengiin voimakkaasti. Organisaatioissa on synnynnäisiä liidereitä, heitä, jotka vievät firmaa eteenpäin ja ovat johtajia ilman johtajan titteliä. Sieltä löytyy myös heitä, jotka tekevät työtään intohimolla, mutta ovat oman tiensä kulkijoita. Heille pitää näyttää suunta, mihin ollaan menossa ja he menevät sinne parhaaksi katsomallaan tavalla. Aika iso joukko on heitä, jotka tekevät sen, mikä pitää tehdä ja heidän työtään tulee ohjata tarkemmin. Joillakin valmiudet itseohjautuvuuteen ovat luonnostaan suuremmat. Kaikkia ei millään voi puristaa samaan muottiin. Jokaisella on oma itseohjautuvuuden aste, jota voi lähteä kehittämään, jos hän itse niin haluaa. Jokaisella on myös tarve kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi. Pistää ne liivit päälle ja sanoa, että tämä on minun jengini.

Niin, ja jos mietit, miksi ihmeessä tämä jakkupukuinen korkkarityyppi kiinnostui noinkin väkivaltaisesta moottoripyöräjengisarjasta, niin kaiken takana oli äärimmäisen lahjakas näyttelijä http://images.boomsbeat.com/data/images/full/196732/hot-charlie-hunnam-pictures-jpg.jpg.

Abstraktismin synty, muotitrendien kehittyminen ja äijien vahva sitoutuminen moottoripyöräjengiin liittyvät kaikki muutoksen ja uudistumisen johtamiseen. Jos tehdään yhtäkkiä iso muutos, siihen ei silmä ehdi tottua, kukaan ei tunne kuuluvansa mihinkään ja syntyy epävarmuuden ilmapiiri. Kohtuuttoman suuri osa ihmisten energiasta menee märehtimiseen, eli täysin hukkaan. Epävarmuus tapaa luovuuden, silloin ei synny mitään uutta.

Slide05

Kiire, liiallinen työkuorma ja elämä, jossa ei tule koskaan pysähtyneeksi, tappaa myös aivan varmasti luovuuden. Jatkuva ylikuormitus tyhmentää, oli jossain tutkimuksessa todettu. Koko organisaation etu on, jos ihmisten työkuormat ovat kohtuullisia niin, että heillä on aikaa pysähtyä myös ideoimaan ja kehittämään työtään. Se vie bisnestä eteenpäin.

Ihmisestä tulee samalla tavalla uhanalainen, kuin pandasta, jos hän ei pidä itsestään huolta. Opettele pysähtymään, jos et sitä vielä osaa. Nouse välillä katsomaan omaa tekemistäsi helikopteriperspektiivistä ja mieti, onko siinä mitään järkeä. Älä anna itsesi mennä loputtomaan juoksupyörään. Sieltä on vaikea hypätä pois.

Slide07

”Olemme molemmat huonoja mutta yhdessä lyömättömiä”, on Keith Richards sanonut. Lausahdus on aika hurmaava noinkin legendaarisen bändin kitaristilta, mutta siihen kiteytyy paljon. Kukaan meistä ei ole vahva yksin, jokainen onnistuu paremmin jonkun toisen kanssa. Joko yhdessä tekemällä tai saamalla tukea omaan työhönsä.

Slide08

The Beatlesin tarina on mielenkiintoinen. Jokainen heistä oli suuri taiteilija, kukaan ei ollut ylitse muiden. Heidän johtajansa oli manageri Brian Epstain, joka puki pojille puvut päälle ja lähetti heidät parturiin. He olivat sanavalmiita ja hauskoja poikia, jotka näyttivät unelmavävyiltä. Epstain systemaattisesti brändäsi Beatlesin puuttumatta juurikaan heidän musiikilliseen tuotantoonsa. Kun Epstain kuoli 1967, alkoi bändin alamäki ja taiteelliset erimielisyydet. Johtaminen on mahdollistamista ja esteiden poistamista niin, että työnteko sujuu parhaalla mahdollisella tavalla. Niin, että luovuus pääsee kukkimaan eikä energia kulu erimielisyyksiin ja asioiden vatvomiseen. Toiset porukat ovat itseohjautuvampia kuin toiset.

naulakkoleena

Lehtileike on viime syyskuun Hesarista. Naulakko-Leena teki lähes 40-vuotisen työuransa Kansallisoopperan vaatenaulakossa. Hänen tavassaan tehdä työtä on täytynyt olla jotain erityistä. Hän on tehnyt sitä upealla asenteella ja omalla persoonallaan. Jokaiselta työpaikalta löytyy tämmöisiä naulakkoleenoja. Yleensä kyse on ihmisestä, joka tekee työtä omalla tyylillään, positiivisella otteella; tuottaa hyvää mieltä ympärilleen pienillä asioilla.

Miksi näistä naulakkoleenoista kannattaa olla ylpeä? No, ihan sen vuoksi, kun 80% yrityksistä kertoo mainoksissaan tarjoavansa ylivertaisia asiakaskokemuksia. Mutta kun asiaa lähdetään tutkimaan, niin vain 8% asiakkaista kertoo, että asiakaskokemus oli erinomainen. Kuka sitä asiakaskokemusta tuottaa? Mainostoimisto vai jokainen, joka yrityksen nimissä kohtaa asiakkaan?

Slide09

Tunteet ohjaavat yllättävän paljon toimintaamme. Kyse ei ole pelkästä lätinästä, koska asiaa on tutkittu muutenkin kuin empiirisesti. Jarkko Rantanen on kirjoittanut tunteiden merkityksestä työelämässä pari lukemisenarvoista kirjaakin.

Puheenvuoroni aihe oli luovuus itseohjautuvassa organisaatiossa. Tarinastani tuli polveileva, mutta kuten jo alussa mainitsin, kaiken atomeiksi purkamalla päädytään aina ihmisten johtamiseen. Kun työyhteisö voi hyvin ja olo on turvallinen, luovuuskin kukkii.

”Mieti, mitkä ovat niitä pieniä asioita työyhteisössäsi, joilla ihmisen luovuuden saa kukkimaan? Mitä teet asian eteen huomenna?” Tämän kysymyksen esitin omalta osaltani työpajan osallistujille. Heiltä tuli paljon hyviä ideoita, mutta itse tykkäsin erityisesti yksinkertaisesta, mutta välillä niin vaikeasta: Kehun, kiitän ja olen läsnä.

Yksi meidän työhuoneemme leideistä sai syksyllä suloisen tyttövauvan. Me muut päätimme olla prinsessan haltiatarkummeja ja antaa hänelle jotain itsestämme. Minä annoin rohkeuden, joka on ominaisuuksistani vahvistunut viime vuosina eniten. Halusin antaa hänelle uskallusta olla rohkea niissä asioissa, joilla on hänelle merkitystä.

Sitä ajatusta olen tainnut kahdelle tytöllenikin korostaa. Tätä kirjoittaessani 8-vuotias tuli kertomaan, kuinka hän oli pessyt monta muoviastiaa ja vielä olisi paljon jäljellä. Teimme työnjaon: minä pesin loput astiat, ja hän kirjoitti kolumnia. Pyysin häntä kertomaan, mitä tarkoittaa rohkeus. Näin hän kirjoitti: ”Pitää itse päättää missä haluaa olla rohkea, eikä tee sellaisia asioita mitä ei halua tai uskalla, taikka mikä pelottaa. Pitää olla omanlainen ihminen. Ja olla itse omissa asioissa rohkea.”

Teema oli esillä viime kesänä huvipuistossa, kun tytöt juoksivat laitteesta toiseen ja itse kävin vain heppakarusellissa. Olisin ollut heidän silmissään rohkea, jos olisin kieppunut kaikkein hurjimmissakin laitteissa, mutta itselleni sellaisella uskalluksella ei olisi ollut merkitystä. Arvostusta olisin saanut varsinkin esiteini-ikäisen silmissä, mutta mitä olisinkaan silloin hänelle opettanut rohkeudesta? Olisinko ollut omanlainen ihminen, kuten kuopukseni asian ilmaisi?

Rohkeuden vastakohtia ovat pelokkuus ja arkuus. Lievempi, mutta paljon yleisempi versio voisi olla mukavuudenhaluisuus. On helpompaa tehdä asioita tutulla ja turvallisella tavalla kuin haastaa omia rajojaan. ”Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä”, on runoilija William Blake sanonut 1800-luvun taitteessa. Olisiko sittenkin syytä etsiä rajoja, jotka voi ylittää, ja siten voimaantua omasta rohkeudestaan?

Työyhteisöni on miettinyt yrityksemme arvoja päivittäisen tekemisen kautta. Rohkeus-arvoa kuvaamaan koostimme ryhmätöiden perusteella kolme lausetta: ”Pystyn vieläkin parempaan. Uskallan myöntää ongelmat. Uskallan tarttua härkää sarvista.” Jokainen noista vaatii paljon uskallusta, omien rajojen kyseenalaistamista ja niiden paukuttelua.

Kyse ei ole ennätystenkirjoihin ikuistettavista asioista, vaan arkirohkeudesta: Omasta uudistumisesta, jatkuvasta oppimisen innosta ja uteliaisuudesta. Siitä, että tekee työnsä toimeen tarttuen, parempaa rakentaen ja toisinaan odotuksetkin ylittäen, ei valmista maailmaa odottaen ja sen puutteista valittaen. Kun uskaltaa, kasvaa rohkeus. Kun epäröi, kasvaa pelko.

Toisinaan kuitenkin armollisuus itseä kohtaan vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin rajojen ylittäminen. Se vaatii uskallusta vain olla, ihan rauhassa ja ilman jatkuvaa suorittamista. Tässä asiassa olen edennyt jo siihen pisteeseen, että joudun keräämään rohkeutta tarttuakseni imuriin. ”Nyt ylös sohvalta! Rupea suorittamaan sitä siivousta, olet ollut jo riittävän armollinen itsellesi.”

Rohkeudessa on hyvä olla kohtuullinen, määritellä omat rajat ja niiden ajoittaisesta ylittämisestä koituva voimaantumisen hyöty. Päättää, kuinka paljon uskallusta tarvitsee saavuttaakseen haluamansa ja onko se sen arvoista. Ne päätökset täytyy tehdä itseä ja toisia kunnioittaen niin, ettei synnytä jälkeensä kaaosta ja tuhoa. Sillä suurinta rohkeutta on kantaa vastuu tekemistään ratkaisuista – olla rohkea omissa asioissaan.