Avainsana-arkisto: muutosjohtaminen

”Voisitko sinä pitää tytöille jotain yhteistä juttua tähän muutokseen liittyen?” kysyi pienemmän tyttöni jalkapallojoukkueen joukkueenjohtaja kentän laidalla reilu kuukausi sitten. Pyyntö oli yllättävä, mutta tietenkin lupauduin, vaikken tiennytkään yhtään, mitä tulisimme tekemään!

Tytöt ovat pelanneet jalkapalloa kortteliliigasta saakka. Eli siitä asti, kun harkoissa haluttiin pitää pinkkejä legginssejä ja suussa oli aika vähän etuhampaita. Tämä 04/05-ikäkausijoukkue on tiukasti yhteen hitsautunut ja todella taitava porukka. Nyt edessä on muutos, sillä oma seura halusi jakaa yhdistelmäjoukkueen jo olemassa oleviin 04- ja 05-joukkueisiin, mutta valmentajat ja vanhemmat eivät halunneet tätä porukkaa hajottaa. Vähiten sitä halusivat tytöt. Tapahtui jotain onnellista, kun tähän saakka poikajoukkueena tunnettu Komeetat halusivat ottaa tytöt seuraansa ja lähteä laajentamaan toimintaansa. Silti tilanne on kaikille uusi, niin tytöille, valmentajille kuin vanhemmillekin. Tilanne on uusi myös Komeetoille. Muutos on aina muutos. Se sisältää paljon erilaisia tunteita.

Sain etukäteen selville, että muutos harmitti joukkuelaisia. Myös se, että tästä Dream Teamista, kuten he itseään kutsuvat, lähti kolme tyttöä toisiin joukkueisiin, tuntui surulliselta. Olo oli ehkä vähän irrallinen ja mietteliäs, mitähän nyt? Perustin meille WhatsApp-ryhmän, jonka nimeksi tuli Dream Team 4ever. En halunnut korostaa uuden seuran ja joukkueen nimeä, vielä. Halusin, että se tulisi tytöiltä luontevasti jossain kohdassa. Minua kiinnosti myös ottaa selville, mitä tarkoittaa Dream Team: miten sen määrittelemme, miten sitä vahvistamme?

Varasimme joukkueenjohtajan kanssa minulle ja tytöille kolme 1,5 tunnin tapaamisaikaa. Tein heille pienen videon, jossa kerroin, mistä on kyse ja postasin sen ryhmään ennen ensimmäistä tapaamiskertaa. Videoa ei kommentoitu, mutta en sitä odottanutkaan. Mutta olihan tämä omalta lapselta saatu palaute ihan kannustava.

whatsapp

Ensimmäisellä kerralla luovuimme vanhasta, että uudelle tulisi tilaa. He olivat tuoneet muistoja vanhasta seurasta, pikkuruisia pelipaitoja vuosien varrelta, joukkuekuvia, palkintoja, lipun ja tarinoita. Sanoin, että koska meillä on näin paljon ihania muistoja, meidän on syytä olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ollut, eikä murehtia sitä, mitä olemme menettäneet. Suru oli saanut jo oman aikansa. Näytin kuvan, missä vanhan seuran logon viereen oli kirjoitettu Kiitos ja ympärillä oli paljon sydämiä (käytän aina esityksissäni sydämiä, mutta kerrankin minulla oli porukka, joka ilahtui niistä aidosti ja paljon).

”Entäs nyt? Meillä ei ole enää vanhaa seuraa, muistot on paketoitu ja päälle on laitettu rusetti. Mitä jäi jäljelle?” He miettivät ja totesivat, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Heillä on toisensa ja tutut valmentajat. Siinä kohdassa tuntui, että jokin tulppa irtosi. Tytöt kertoivat minulle, mitä joukkue heille merkitsee. Kuinka tärkeitä ystäviä he ovat toisilleen ja kuinka he luottavat toisiinsa. Uusimmat tytöt kertoivat, miten helppoa joukkueeseen oli ollut tulla mukaan, miten heidät otettiin heti porukkaan. He puhuivat siitä, miten tärkeältä se tuntuu, kun valmentajat antavat heidän tehdä pelitilanteessa omat ratkaisunsa, eivätkä ohjaa peliä kentän laidalta. Heillä on vapaus päättää, mutta he kantavat itse vastuun ratkaisuistaan. ”Meitä kuunnellaan ja meidän mielipiteet otetaan huomioon”, he sanoivat. Ja minä puolestani kuuntelin näitä fiksuja 11-12-vuotiaita ihokarvat pystyssä. Harvoin aikuisetkaan puhuvat noin viisaasti noin isoista teemoista.

Siirryimme jo vähän uuteen. Katsoimme yhdessä Komeettojen verkkosivuja, josta löytyi tytöille oma joukkuesivu. Siellä oli jokaisen nimi ja pelaajanumero. Katsoimme muitakin joukkueita ja sieltä löytyi tuttuja kasvoja koulusta ja muualta. Sanoin, että olin tavannut Komeettojen valmennuskoordinaattorin ja että olimme jutelleet tunnin verran kahvikupin äärellä. Kerroin, että hänestä on mukavaa, kun he saavat tämän joukkueen seuraansa. Onhan se myös jännittävää, koska ovathan he ensimmäinen tyttöjoukkue – mutta eivät varmasti viimeinen!

Ensimmäisen kerran lopuksi jätin tytöille ajatuksen kytemään: ”Te saatte tehdä joukkueelle omat Menestyksen portaat!” Olin ollut kuuntelemassa pikkuleijonien mentaalivalmentaja Melina Niemeä, jolta idean kopioin. Seuraavalla kerralla ryhdyimme toimeen. Tytöt saivat eteensä tyhjät portaat. He täydensivät portaita ensin pareittain ja lopuksi yhdessä. Jokainen sai kirjoittaa paperille ja tussitaululle ajatuksiaan. Ja kun tarkkaan katsotte kuvaa, niin huomaatte, että siellä on sinisen sydämen sisällä Komeetat. Sieltä se tuli!

tussitaulu
Kuva on lainattu joukkueen Instagramista @Komeetatt0405.

Kesken kaiken joku sanoi, että lähistöllä on harvinainen Pokémon ja se on vain 10 minuuttia siellä. No apua!!! Sanoin, että te olette tehneet nyt niin hyvin töitä, että käykääpäs hakemassa se sieltä pois. Sinne menivät. Rappukäytävästä kuului loittoneva pälpätys ja kun se vastaavasti lähestyi, tiesin, että taas päästään jatkamaan hommia (huom. aikuisten kanssa work shopit ovat olleet huomattavasti tapahtumaköyhempiä…).

pokemon

Kirjoitin Menestyksen portaat puhtaaksi ja liitin siihen yhden tytön piirtämät kuvat. Isoksi sloganiksi nostettiin Positiivinen peliasento. ”Tiedätsä, Minna, mitä se positiivinen peliasento tarkoittaa?” he kysyivät. Heitä nauratti, kun lähdin viemään kättä kohti päätäni ja silloin minulle näytettiin, mitä se jalkapallo-terminä tarkoittaa. ”Mekin opetamme sinua!” he kikattivat. Teimme sopimuksen, että koska se termi sopii niin hyvin myös pään sisäisiin juttuihin, se voi tarkoittaa molempia. Toimimmehan me aina kokonaisuutena.

Jokainen kuvan sana on tytöiltä, minä toimin vain kirjurina. Tätä tarkoittaa Dream Team:

menestyksen-portaat

Dream Team 4ever -tapaamisten piti olla kolmen kerran projekti, mutta viimeisellä kerralla kysyin tytöiltä, jatkammeko näitä tapaamiskertoja. Jokaisen käsi nousi. Myös vastuuvalmentajan kanssa käydyn ajatustenvaihdon perusteella tätä matkaa kannattaa jatkaa. Itseäni kiinnostaa kovasti nähdä, mitä kaikkea voimme tämän upean porukan kanssa yhdessä tehdä. Täältä tulee Komeettojen ensimmäinen tyttöjoukkue! Rakkautta ❤

Mainokset

Puhuin Keski-Suomen Tulevaisuusfoorumissa luovuudesta itseohjautuvassa organisaatiossa. Hetkeksi hämmennyin itsekin tuosta otsikosta, mutta aina kun puran kaiken atomeiksi, päädyn joka kerta ihmisten johtamiseen ja hyvinvoivaan työyhteisöön.

Minna TTT istumassa

Näytin itsestäni vähän typerän kuvan, jossa istun Kiasman lattialla jakkupuvussa ja korkkareissa. Minua pyydettiin tulemaan Työterveyslaitoksen julkaiseman TTT-lehden blogistikuvauksiin ihan rennosti farkuissa ja värikkäässä paidassa. Menin jakkupuvussa ja korkkareissa, koska en juuri koskaan käytä farkkuja. Istahdin siis lattialle sellaisena kuin olen.

Aira

“Nelikymppisenä minulle sanottiin, etten voi käyttää enää minihametta, mutta nykyään kukaan ei enää jaksa muistuttaa siitä”, on lähes 9-kymppinen Aira Samulin sanonut. Koska olemme lähtökohtaisesti erilaisia, ei löydy yhtäkään syytä olla muuta, kuin mitä oikeasti on. Työelämässäkin kannattaa rohkeasti kertoa oma mielipiteensä, sillä vaikka ei aina olisikaan oikeassa, oma ajattelu saattaa viedä jonkun toisen ajattelua eteenpäin ja silloin on yhdessä mahdollista luoda jotain uutta ja upeaa.

Olet varmaan kuullut sanonnat ”ei insinööri puhu tunteista” ja ”selitä niin, että humanistikin ymmärtää”. Lokeroimalla itsensä noinkin kätevästi, tulee sulkeneeksi monta tietä luovaan ajatteluun. Entä jos vaihtaisit näkökulmaa tai käsitystäsi itsestäsi?

Arvosta ihmistä sellaisena kuin hän on. Koskee myös sinua itseäsi. Kuuntele, mitä hän sanoo. Kuuntele, mitä itse sanot.

klarform

Työelämässä muutos tuo tullessaan aina pelkoa ja epävarmuutta. Sen kesto riippuu ihan siitä, miten muutosta ja jatkuvaa uudistumista viedään eteenpäin. Ihmisiä voidaan pitää jatkuvassa epävarmuuden tilassa, tai sitten ei.

Suomessa sota ja pulavuodet päättyivät 50-luvun nousukauteen. 1952 maksettiin viimeinen erä taloudellisesti raskaista sotakorvauksista. Sotavuodet olivat tuoneet tyhjiön myös taide-elämään, oltiin eletty pimennossa. Kun 1952 Helsingin Taidehalliin tuli Klar Form –näyttely Pariisista, oli se melkoinen kohahdus. Jouduttiin yhtäkkiä ja yllättäen arvioimaan abstraktismia. Ei ollut suomalaisen silmä tottunut sellaiseen. Keskustelu, pitääkö taiteen olla esittävää vai ei-esittävää oli ajan suuri kysymys ja se halkaisi vuosiksi taiteilijakunnan. Suomalaisen abstraktin taiteen ensimmäinen polvi olikin lähes kokonaan ruotsinkielistä. Syynä siihen oli se, että ruotsinkielinen lehdistömme suhtautui huomattavasti suomenkielistä lehdistöä hyväksyvämmin uuteen taiteeseen ja ruotsinkielisillä kriitikoilla oli abstraktismiin liittyvä sanasto paremmin hallussa, koska he olivat seuranneet koko ajan pohjoismaista kulttuurielämää, etenkin ruotsalaista taidekirjoittelua. Sotavuodet eivät olleet merkinneet heille niin suurta tyhjiötä kuin suomenkielisille. Heidän silmänsä olivat tottuneet.

moma

The Museum of Modern Artin (MoMa) sivuilta löytyi kaavio siitä, kuinka abstraktismi lähti kehittymään. Se on melkoinen kudelma, oikotietä on mahdoton löytää. Organisaatiossa tehtävät muutokset ovat myös kudelmia, yksi asia johtaa toiseen ja kaikki näkökulmat tulee ottaa huomioon, että päästään kauniiseen lopputulokseen. Niin, ettei kenellekään tule tunnetta tyhjiöstä tai pimennosta.

bogart-co

Bogart Co. edustaa yhtä aikakautta omassa nuoruusmusiikissani. Nyt kun katselen miesten kornilta vaikuttavaa tyyliä, en muista ihmetelleeni sitä silloin 80-luvulla. Todennäköisesti vaikuttivat ihan komeilta ja muodikkailta miehiltä. Senaikaiseen muotiin oli pikkuhiljaa silmä tottunut. Muoti ja pukeutumistrendit ovat loistava esimerkki siitä, kuinka ne lähtevät muodostumaan tavallisilta kuluttajilta, katumuodista. Bloggaajat ovat suunnannäyttäjiä, joilta muotisuunnittelijat poimivat vaikutteita ja vievät ne teolliseen tuotantoon. Enää ei kukaan muotisuunnittelija määrää, mikä on muotia, trendien siemenet löydetään aina katumuodista.

Slide02

Koukutuin yhtäkkiä Sons of Anarchy –sarjaan ja katsoin Netflixistä saatavilla olevat neljä tuotantokautta aika lyhyen ajan sisällä. Sarja on laadukkaasti tehty, mutta eniten minua kiehtoi se, millaisia rooleja sieltä moottoripyöräjengistä löytyi. Siellä oli liidereitä, oman tiensä kulkijoita ja heitä, jotka tekivät tunnollisesti sen, mitä käskettiin. Jokainen kantoi jengin liiviä ylpeydellä, se määritti heidän identiteettinsä. He kuuluivat jengiin voimakkaasti. Organisaatioissa on synnynnäisiä liidereitä, heitä, jotka vievät firmaa eteenpäin ja ovat johtajia ilman johtajan titteliä. Sieltä löytyy myös heitä, jotka tekevät työtään intohimolla, mutta ovat oman tiensä kulkijoita. Heille pitää näyttää suunta, mihin ollaan menossa ja he menevät sinne parhaaksi katsomallaan tavalla. Aika iso joukko on heitä, jotka tekevät sen, mikä pitää tehdä ja heidän työtään tulee ohjata tarkemmin. Joillakin valmiudet itseohjautuvuuteen ovat luonnostaan suuremmat. Kaikkia ei millään voi puristaa samaan muottiin. Jokaisella on oma itseohjautuvuuden aste, jota voi lähteä kehittämään, jos hän itse niin haluaa. Jokaisella on myös tarve kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi. Pistää ne liivit päälle ja sanoa, että tämä on minun jengini.

Niin, ja jos mietit, miksi ihmeessä tämä jakkupukuinen korkkarityyppi kiinnostui noinkin väkivaltaisesta moottoripyöräjengisarjasta, niin kaiken takana oli äärimmäisen lahjakas näyttelijä http://images.boomsbeat.com/data/images/full/196732/hot-charlie-hunnam-pictures-jpg.jpg.

Abstraktismin synty, muotitrendien kehittyminen ja äijien vahva sitoutuminen moottoripyöräjengiin liittyvät kaikki muutoksen ja uudistumisen johtamiseen. Jos tehdään yhtäkkiä iso muutos, siihen ei silmä ehdi tottua, kukaan ei tunne kuuluvansa mihinkään ja syntyy epävarmuuden ilmapiiri. Kohtuuttoman suuri osa ihmisten energiasta menee märehtimiseen, eli täysin hukkaan. Epävarmuus tapaa luovuuden, silloin ei synny mitään uutta.

Slide05

Kiire, liiallinen työkuorma ja elämä, jossa ei tule koskaan pysähtyneeksi, tappaa myös aivan varmasti luovuuden. Jatkuva ylikuormitus tyhmentää, oli jossain tutkimuksessa todettu. Koko organisaation etu on, jos ihmisten työkuormat ovat kohtuullisia niin, että heillä on aikaa pysähtyä myös ideoimaan ja kehittämään työtään. Se vie bisnestä eteenpäin.

Ihmisestä tulee samalla tavalla uhanalainen, kuin pandasta, jos hän ei pidä itsestään huolta. Opettele pysähtymään, jos et sitä vielä osaa. Nouse välillä katsomaan omaa tekemistäsi helikopteriperspektiivistä ja mieti, onko siinä mitään järkeä. Älä anna itsesi mennä loputtomaan juoksupyörään. Sieltä on vaikea hypätä pois.

Slide07

”Olemme molemmat huonoja mutta yhdessä lyömättömiä”, on Keith Richards sanonut. Lausahdus on aika hurmaava noinkin legendaarisen bändin kitaristilta, mutta siihen kiteytyy paljon. Kukaan meistä ei ole vahva yksin, jokainen onnistuu paremmin jonkun toisen kanssa. Joko yhdessä tekemällä tai saamalla tukea omaan työhönsä.

Slide08

The Beatlesin tarina on mielenkiintoinen. Jokainen heistä oli suuri taiteilija, kukaan ei ollut ylitse muiden. Heidän johtajansa oli manageri Brian Epstain, joka puki pojille puvut päälle ja lähetti heidät parturiin. He olivat sanavalmiita ja hauskoja poikia, jotka näyttivät unelmavävyiltä. Epstain systemaattisesti brändäsi Beatlesin puuttumatta juurikaan heidän musiikilliseen tuotantoonsa. Kun Epstain kuoli 1967, alkoi bändin alamäki ja taiteelliset erimielisyydet. Johtaminen on mahdollistamista ja esteiden poistamista niin, että työnteko sujuu parhaalla mahdollisella tavalla. Niin, että luovuus pääsee kukkimaan eikä energia kulu erimielisyyksiin ja asioiden vatvomiseen. Toiset porukat ovat itseohjautuvampia kuin toiset.

naulakkoleena

Lehtileike on viime syyskuun Hesarista. Naulakko-Leena teki lähes 40-vuotisen työuransa Kansallisoopperan vaatenaulakossa. Hänen tavassaan tehdä työtä on täytynyt olla jotain erityistä. Hän on tehnyt sitä upealla asenteella ja omalla persoonallaan. Jokaiselta työpaikalta löytyy tämmöisiä naulakkoleenoja. Yleensä kyse on ihmisestä, joka tekee työtä omalla tyylillään, positiivisella otteella; tuottaa hyvää mieltä ympärilleen pienillä asioilla.

Miksi näistä naulakkoleenoista kannattaa olla ylpeä? No, ihan sen vuoksi, kun 80% yrityksistä kertoo mainoksissaan tarjoavansa ylivertaisia asiakaskokemuksia. Mutta kun asiaa lähdetään tutkimaan, niin vain 8% asiakkaista kertoo, että asiakaskokemus oli erinomainen. Kuka sitä asiakaskokemusta tuottaa? Mainostoimisto vai jokainen, joka yrityksen nimissä kohtaa asiakkaan?

Slide09

Tunteet ohjaavat yllättävän paljon toimintaamme. Kyse ei ole pelkästä lätinästä, koska asiaa on tutkittu muutenkin kuin empiirisesti. Jarkko Rantanen on kirjoittanut tunteiden merkityksestä työelämässä pari lukemisenarvoista kirjaakin.

Puheenvuoroni aihe oli luovuus itseohjautuvassa organisaatiossa. Tarinastani tuli polveileva, mutta kuten jo alussa mainitsin, kaiken atomeiksi purkamalla päädytään aina ihmisten johtamiseen. Kun työyhteisö voi hyvin ja olo on turvallinen, luovuuskin kukkii.

”Mieti, mitkä ovat niitä pieniä asioita työyhteisössäsi, joilla ihmisen luovuuden saa kukkimaan? Mitä teet asian eteen huomenna?” Tämän kysymyksen esitin omalta osaltani työpajan osallistujille. Heiltä tuli paljon hyviä ideoita, mutta itse tykkäsin erityisesti yksinkertaisesta, mutta välillä niin vaikeasta: Kehun, kiitän ja olen läsnä.