”Voisitko sinä pitää tytöille jotain yhteistä juttua tähän muutokseen liittyen?” kysyi pienemmän tyttöni jalkapallojoukkueen joukkueenjohtaja kentän laidalla reilu kuukausi sitten. Pyyntö oli yllättävä, mutta tietenkin lupauduin, vaikken tiennytkään yhtään, mitä tulisimme tekemään!

Tytöt ovat pelanneet jalkapalloa kortteliliigasta saakka. Eli siitä asti, kun harkoissa haluttiin pitää pinkkejä legginssejä ja suussa oli aika vähän etuhampaita. Tämä 04/05-ikäkausijoukkue on tiukasti yhteen hitsautunut ja todella taitava porukka. Nyt edessä on muutos, sillä oma seura halusi jakaa yhdistelmäjoukkueen jo olemassa oleviin 04- ja 05-joukkueisiin, mutta valmentajat ja vanhemmat eivät halunneet tätä porukkaa hajottaa. Vähiten sitä halusivat tytöt. Tapahtui jotain onnellista, kun tähän saakka poikajoukkueena tunnettu Komeetat halusivat ottaa tytöt seuraansa ja lähteä laajentamaan toimintaansa. Silti tilanne on kaikille uusi, niin tytöille, valmentajille kuin vanhemmillekin. Tilanne on uusi myös Komeetoille. Muutos on aina muutos. Se sisältää paljon erilaisia tunteita.

Sain etukäteen selville, että muutos harmitti joukkuelaisia. Myös se, että tästä Dream Teamista, kuten he itseään kutsuvat, lähti kolme tyttöä toisiin joukkueisiin, tuntui surulliselta. Olo oli ehkä vähän irrallinen ja mietteliäs, mitähän nyt? Perustin meille WhatsApp-ryhmän, jonka nimeksi tuli Dream Team 4ever. En halunnut korostaa uuden seuran ja joukkueen nimeä, vielä. Halusin, että se tulisi tytöiltä luontevasti jossain kohdassa. Minua kiinnosti myös ottaa selville, mitä tarkoittaa Dream Team: miten sen määrittelemme, miten sitä vahvistamme?

Varasimme joukkueenjohtajan kanssa minulle ja tytöille kolme 1,5 tunnin tapaamisaikaa. Tein heille pienen videon, jossa kerroin, mistä on kyse ja postasin sen ryhmään ennen ensimmäistä tapaamiskertaa. Videoa ei kommentoitu, mutta en sitä odottanutkaan. Mutta olihan tämä omalta lapselta saatu palaute ihan kannustava.

whatsapp

Ensimmäisellä kerralla luovuimme vanhasta, että uudelle tulisi tilaa. He olivat tuoneet muistoja vanhasta seurasta, pikkuruisia pelipaitoja vuosien varrelta, joukkuekuvia, palkintoja, lipun ja tarinoita. Sanoin, että koska meillä on näin paljon ihania muistoja, meidän on syytä olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ollut, eikä murehtia sitä, mitä olemme menettäneet. Suru oli saanut jo oman aikansa. Näytin kuvan, missä vanhan seuran logon viereen oli kirjoitettu Kiitos ja ympärillä oli paljon sydämiä (käytän aina esityksissäni sydämiä, mutta kerrankin minulla oli porukka, joka ilahtui niistä aidosti ja paljon).

”Entäs nyt? Meillä ei ole enää vanhaa seuraa, muistot on paketoitu ja päälle on laitettu rusetti. Mitä jäi jäljelle?” He miettivät ja totesivat, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Heillä on toisensa ja tutut valmentajat. Siinä kohdassa tuntui, että jokin tulppa irtosi. Tytöt kertoivat minulle, mitä joukkue heille merkitsee. Kuinka tärkeitä ystäviä he ovat toisilleen ja kuinka he luottavat toisiinsa. Uusimmat tytöt kertoivat, miten helppoa joukkueeseen oli ollut tulla mukaan, miten heidät otettiin heti porukkaan. He puhuivat siitä, miten tärkeältä se tuntuu, kun valmentajat antavat heidän tehdä pelitilanteessa omat ratkaisunsa, eivätkä ohjaa peliä kentän laidalta. Heillä on vapaus päättää, mutta he kantavat itse vastuun ratkaisuistaan. ”Meitä kuunnellaan ja meidän mielipiteet otetaan huomioon”, he sanoivat. Ja minä puolestani kuuntelin näitä fiksuja 11-12-vuotiaita ihokarvat pystyssä. Harvoin aikuisetkaan puhuvat noin viisaasti noin isoista teemoista.

Siirryimme jo vähän uuteen. Katsoimme yhdessä Komeettojen verkkosivuja, josta löytyi tytöille oma joukkuesivu. Siellä oli jokaisen nimi ja pelaajanumero. Katsoimme muitakin joukkueita ja sieltä löytyi tuttuja kasvoja koulusta ja muualta. Sanoin, että olin tavannut Komeettojen valmennuskoordinaattorin ja että olimme jutelleet tunnin verran kahvikupin äärellä. Kerroin, että hänestä on mukavaa, kun he saavat tämän joukkueen seuraansa. Onhan se myös jännittävää, koska ovathan he ensimmäinen tyttöjoukkue – mutta eivät varmasti viimeinen!

Ensimmäisen kerran lopuksi jätin tytöille ajatuksen kytemään: ”Te saatte tehdä joukkueelle omat Menestyksen portaat!” Olin ollut kuuntelemassa pikkuleijonien mentaalivalmentaja Melina Niemeä, jolta idean kopioin. Seuraavalla kerralla ryhdyimme toimeen. Tytöt saivat eteensä tyhjät portaat. He täydensivät portaita ensin pareittain ja lopuksi yhdessä. Jokainen sai kirjoittaa paperille ja tussitaululle ajatuksiaan. Ja kun tarkkaan katsotte kuvaa, niin huomaatte, että siellä on sinisen sydämen sisällä Komeetat. Sieltä se tuli!

tussitaulu
Kuva on lainattu joukkueen Instagramista @Komeetatt0405.

Kesken kaiken joku sanoi, että lähistöllä on harvinainen Pokémon ja se on vain 10 minuuttia siellä. No apua!!! Sanoin, että te olette tehneet nyt niin hyvin töitä, että käykääpäs hakemassa se sieltä pois. Sinne menivät. Rappukäytävästä kuului loittoneva pälpätys ja kun se vastaavasti lähestyi, tiesin, että taas päästään jatkamaan hommia (huom. aikuisten kanssa work shopit ovat olleet huomattavasti tapahtumaköyhempiä…).

pokemon

Kirjoitin Menestyksen portaat puhtaaksi ja liitin siihen yhden tytön piirtämät kuvat. Isoksi sloganiksi nostettiin Positiivinen peliasento. ”Tiedätsä, Minna, mitä se positiivinen peliasento tarkoittaa?” he kysyivät. Heitä nauratti, kun lähdin viemään kättä kohti päätäni ja silloin minulle näytettiin, mitä se jalkapallo-terminä tarkoittaa. ”Mekin opetamme sinua!” he kikattivat. Teimme sopimuksen, että koska se termi sopii niin hyvin myös pään sisäisiin juttuihin, se voi tarkoittaa molempia. Toimimmehan me aina kokonaisuutena.

Jokainen kuvan sana on tytöiltä, minä toimin vain kirjurina. Tätä tarkoittaa Dream Team:

menestyksen-portaat

Dream Team 4ever -tapaamisten piti olla kolmen kerran projekti, mutta viimeisellä kerralla kysyin tytöiltä, jatkammeko näitä tapaamiskertoja. Jokaisen käsi nousi. Myös vastuuvalmentajan kanssa käydyn ajatustenvaihdon perusteella tätä matkaa kannattaa jatkaa. Itseäni kiinnostaa kovasti nähdä, mitä kaikkea voimme tämän upean porukan kanssa yhdessä tehdä. Täältä tulee Komeettojen ensimmäinen tyttöjoukkue! Rakkautta ❤