Kolumnini Puhtausala-lehdessä 1/2021:
Erään konepajan toimitusjohtaja sanoi: ”Haluamme ottaa toistemme onnistumisesta vastuun niin, että voimme onnistua yhdessä.” Noita sanoja olen miettinyt usein, sillä viesti on hyvin syvällinen.
Arjen tohinassa tekemisen tarkoitus voi helposti hämärtyä. Työstä tulee yksilösuoritus, jossa juostaan kilpaa kellon kanssa ja kivahdetaan, jos joku tulee häiritsemään. Entä sitten ne toisen virheet ja huono työsuoritus? Aluksi niitä katsoo läpi sormien, sitten huomauttaa asiasta henkilön esimiehelle ja kun mitään ei tapahdu, rupeavat mustat pilvet kasaantumaan mielen ympärille. Siinä kohdassa kiukku kohdistuu työkaveriin ja mustat pilvet siirtyvät hänenkin ympärilleen. Kuulostaa myrskyn mahdollisuudelta.
Uskoisin, että työpaikan tunneilmaston sääennustetta olisi mukavampi katsoa, jos kartalla olisi aurinkoa tai puolipilvistä. Sade voisi olla sellaista virkistävää kesäsadetta tai ukkoskuuroja, jolloin jyrinän jälkeen olisi raikasta ja lämmintä. Jatkuva harmaa pilviverho ja jäätävä tihku vetää pitkällä aikavälillä mielen matalaksi.
Miltä kuulostaisi tilanne, jossa johto suorastaan pyytäisi nostamaan epäkohtia esille, eikä kokisi niitä valittamisena tai arvosteluna? Entä jos epäkohtiin reagoitaisiin tai kerrottaisiin, jos korjaustoimenpiteet eivät ihan lähiaikoina onnistu? Entä jos kaikki ajattelisivat, että asioita korjaamalla pystymme paremmin onnistumaan yhdessä? Silloin työkaverin huonosta työsuorituksesta tai asenteesta kertominen tarkoittaisi, että olen työkaveristani huolissani ja haluaisin, että häntä tuettaisiin työssään. Samalla auttaisin myös esimiestäni omassa työssään, sillä hänellä ei ole aina mahdollisuutta huomata kaikkia tilanteita. Kun epäkohtiin tartutaan ajoissa, niitä on helpompi korjata.
Olen kuullut esimiehestä, jonka sanotaan menevät koppakuoriaisasentoon heti, kun joku nostaa epäkohdan esille. Tiimi olisi innokas kehittämään organisaation toimintaa, mutta esimies toimii jarruna. Olen myös kuullut työyhteisöstä, jonka luottamusvaltuutettu vie jokaisen pienenkin muutoksen liiton lakimiehen arvioitavaksi, mikä on esimiehelle aika raskasta. Kummassakaan työyhteisössä sääkartta ei näytä edes puolipilvistä; ensimmäisessä se on tasaisen harmaata, toisessa on jatkuva myrskyn uhka.
Yhdessä onnistuminen on siis kahden kauppaa. Esimiehen tehtävänä on luoda onnistumisen mahdollisuudet ja työntekijöiden velvollisuutena on kertoa, jos ne heikkenevät tai niitä ei ole. Ja sitten korjataan niin, että voidaan tulevaisuudessakin onnistua yhdessä.
Entä jos kaikissa kohtaamisissa omana tavoitteenani olisi auttaa toista onnistumaan?
Blogi: Minna Liminka 