Kävitkö sateella uimassa?

Kolumnini Puhtausala-lehdessä 4/2020:

Täytin heinäkuussa 50 vuotta. Nyt minulta kysytään, kumpi on iskenyt, kriisi vai villitys? No, ikäkriisit eivät sovi tyyliini ja jonkinlainen villitys on meneillään jatkuvasti. Vaikka olen huono numeroissa, 50 vaikuttaa isolta ja onhan se pitkä aika tarkastella elämää. 

Se, miten suhtaudumme itseen ja elämäämme, vaikuttaa myös omaan työhyvinvointiimme sekä siihen, miten muut voivat ympärillämme. Kriisipesäkkeen kanssa eläminen ei ole helppoa, ei kotona eikä töissä.

Useimmat tuntuvat kokevan ikäkriisiä silloin, kun elämä on tasaista ja ennalta-arvattavaa. On jotenkin jumiutunut elämään samalla tavalla. Kun kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta ei silti ole. Kun ikäkriisi iskee, kaikki tuntuu ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä helposti liian suuria ja radikaaleja ratkaisuja, jotka eivät lopulta täytä tyhjyyttä, vaan lisäävät sitä.

Monet keski-ikäiset sanovat olevansa ajatusmaailmaltaan nuorekkaita, jopa teinejä, mutta he eivät huomaa, että arjen toiminnassa ovat läsnä varovaisuus, turha kriittisyys ja jopa kyynisyys. Teinit eivät ole varovaisia ja kyynisiä. Kävitkö edes sateella uimassa?

Nuorempi tyttöni oli protuleirillä. He asuivat keskellä korpea, elivät viikon ilman puhelimia, eivät pakotetusti, vaan vapaaehtoisesti. Ohjaajat olivat poistaneet kaikki kellot, heidän rytminsä koostui ruokailuista, ohjatusta toiminnasta, syvällisistä keskusteluista ja saunomisesta (jep, en maininnut nukkumista). He tekivät viikon ajan kaikkea sellaista, mitä normaalisti eivät tee. Kotona tyttö sanoi, että tuntuupa oudolle, kun meidän seinämme ovat valkoiset, eivätkä puuta. Hän halusi aamiaiseksi samaa jogurttia ja mysliä, mitä leirillä oli ollut.

Viikko riitti siihen, että alkoi nähdä kaiken uusilla silmillä ja kyseenalaistaa vanhaa. Me emme ole muutoskyvyttömiä; me olemme todella muutoskykyisiä, jos itse haluamme niin. 

Elämä on harvoin jatkuvaa lomaa, suurta seikkailua ja villitystä. Mutta kun tekee arjessa pieniä asioita, jotka ovat itselle seikkailuja, säilyy teinimäisen innostunut mieli. Kun uskaltaa kokeilla oman rohkeutensa rajoja, tulee venyttäneeksi niitä ja silloin hyväksyy toistenkin kokeilut paremmin. Yhtenä päivänä voi huomata, että kriittisyys ja kyynisyys ovat vähentyneet.

Kun yllättää itseä jatkuvasti, pystyy olemaan myös valmiimpi yllätyksiin, jotka tulevat pyytämättä.

Kävelin sateella uimaan. En tiennyt sateesta etukäteen ja vähän harmitti. Mutta pian kasvoille hiipinyt hymy muuttui nauruksi, kun sade pauhasi veden pinnalla ja minä siellä yksin kaiken keskellä. Vesi oli lämmintä. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s