Mitä opin Marketalta?

”Olet lämpimästi tervetullut perhetyöntekijämme Marketta Piispasen eläköitymisen kunniaksi järjestettävään kahvitilaisuuteen keskiviikkona 30.5.2018. Marketta ei vielä tiedä tilaisuudesta!”

Se sähköposti oli ääni menneisyydestä. Nella Kärmeniemi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Jyväskylän yhdistyksestä oli tehnyt mittavaa salapoliisityötä ja löytänyt meitä entisiä vapaaehtoisiakin mukaan juhlaan. Vastasin heti Kyllä. Mikään ei voisi tulla tämän tielle.

Olin MLL:n Jyväskylän yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2005-2007, mukana myös piirihallituksessa ja liittovaltuuston varajäsenenä. Tuo aika ajoittui kuuteen kotiäitivuoteeni. Tapanani on hurahtaa asioihin ihan kunnolla ja tuolloin oli menossa hurahduskausi nimeltään Perhekeskus Tourutupa.

Juhlassa kuultiin paljon muistoja siitä, miten tärkeä Marketta oli ollut perheille lähes kolmekymmenvuotisen Tourutupa-uransa aikana. Onneksi hän on saanut palautetta aiemminkin, eli kaikkia hyviä sanoja ei oltu säästetty tähän päivään. Marketta itse tosin sanoi, että hän voisi ihan hyvin jäädä eläkkeelle toisenkin kerran, sen verran mukavaa oli!

Marketta oli laskenut, että hän kohtasi työvuosiensa aikana 6 000 perhettä ja 7 500 lasta. Tourutuvan sydän, pullantuoksuinen Marketta, otti vastaan perheet avosylin ja sitten laulettiin ja leikittiin. Hän jätti jäljen moneen ihmiseen. Osa ei voi sitä ikänsä puolesta muistaa, mutta uskon, että se jälki on säilynyt turvallisuuden ja välittämisen tunteena jossain siellä, syvällä sisällä.

Juhlassa tapahtui ihania kohtaamisia. Yksi niistä oli karismaattisen Mirja Lavonen-Niinistön kanssa. Hän on MLL:n Järvi-Suomen piirin toiminnanjohtaja. Elää ja hengittää MLL:n arvomaailmaa. Toinen herkistävä kohtaaminen oli, kun Savelan Tiian kanssa istahdimme juhlapöytään vierekkäin. Esikoisemme ovat saman ikäisiä, olimme samassa hallituksessa ja Tiia jatkoi puheenjohtajana minun jälkeeni. Muistelimme kaikkia hempeitä vauvajuttuja, mutta Marketta muisti, että nämä puheenjohtajat olivat muiden tehtäviensä lisäksi edustaneet joskus yöelämässäkin railakkaasti. Ei meillä sellaista muistikuvaa ollut ollenkaan, Lappeenrannan liittokokous sujui osaltamme varmasti ihan asiallisesti.

Siihen aikaan, kun minä lähdin vetämään hallitusta ja astuin Tourutuvan henkilökunnan esimiehen saappaisiin, elettiin käänteentekeviä aikoja. Raha oli tietenkin aina tiukassa, mutta siinä kohdassa hallitus vaihtui lähes kokonaan ja oli vaarassa, että toiminta muuttaisi muotoaan radikaalisti. Voisiko se jatkua ollenkaan? Koska itsellä on tapana olla rohkea, lupauduin puheenjohtajaksi, vaikka entisen hallituksen tukea ei ollut tarjolla ja olin juuri tehnyt positiivisen raskaustestin. Hyvin selvisimme. Hullunrohkeudella ja vahvalla uskolla.

Mutta mitä opin Marketalta? En ollut siihen aikaan lukenut johtamisesta mitään tai edes ajatellut asiaa sen kummemmin. Ensimmäinen henkilöstön kanssa käyty johtamistilanne liittyi siihen, kun Markettaa harmitti, että hän ei ehtinyt käydä koskaan kampaajalla, kun ilta-ajat menevät heti ja päivällä ollaan töissä. Sanoin: ”Minua ei kiinnosta, mihin aikaan ne työt teet, koska työtä on paljon, vastuu on iso ja kannat sen vastuun joka tapauksessa hyvin. Käy päivällä kampaajalla ja rytmitä työt sen mukaisesti.”Ajattelin asian maalaisjärjellä ja Marketta todisti, että maalaisjärki on paras järki. Hän oli luottamuksen arvoinen.

Todennäköisesti tuo tilanne oli ensimmäinen sykäys sille, että käsitykseni johtamisesta perustuu hyvään vuorovaikutukseen, jonka pohjalla on vahva luottamus. Ihmisestä välittämiseen. Jos ihminen ei osoittaudu luottamuksen arvoiseksi, niin se on eri tarina ja sitä käsitellään yksilökohtaisesti, ei rajoittamalla kollektiivisesti.

Jokainen kohtaaminen ja arvaamattomat tilanteet ovat mahdollisuus oppimiseen. Kun astuu reippaasti askeleen eteenpäin ja kokeilee rajojaan, voi yllättyä. Rohkeus kohdata ihminen vaikeassa tilanteessa on usein sitä suurinta rohkeutta, koska sillä on kauaskantoisimmat seuraukset. Sekä oman että sen toisen kehittymisen kannalta. Rohkeutta on myös se, että uskaltaa itse kääntyä toisen puoleen, kun on heikoimmillaan ja luottaa siihen, että toinen kantaa hetken matkaa eteenpäin.

Kiitos, Marketta ja Perhekeskus Tourutupa. Ihan kaikesta.

Marketta - mitaliMannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri myönsi Marketalle työstään lasten ja perheiden hyväksi Arvo Ylppö -mitalin.

Marketta - laput.jpgLappu ulko-ovessa oli toivottanut Marketan tervetulleeksi viimeisenä työpäivänä. Juhlassa lauloimme yhdessä uudelleen sanoitetun, tutun laulun. Vai mitä muistikuvia tuo mieleen tourutupalaisille: ”Suljen ihanan, soittorasian…”?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s