Olen sanonut lukuisia kertoja, että ihmisten johtaminen ei ole mitään rakettitiedettä, koska johtamisessa on kyse vuorovaikutuksesta, eli ihmisten kohtaamisesta. Välillä on hyvä kohdata kasvotusten, mutta sähköisten välineidenkin kautta sitä pystyy ylläpitämään; säännöllisyys, sävy ja ajoitus ratkaisevat.

Olen myös miettinyt (melkein pääni puhki), miksi ihmisten johtamisesta tulee niin helposti rakettitieteen kaltaista, miksi se on niin vaikeaa? Miksi jatkuvasti törmää työyhteisöihin, joissa ollaan surullisia ja jopa vihaisia siitä, kun johto on etäinen ja asioista ei kerrota. Heille on tullut tunne, että kukaan ei oikeasti välitä.

Tänään Helsingin Sanomissa oli erinomainen kooste siitä, millainen on hyvä esimies. Artikkeli on täynnä sitaatteja johdettavilta. Yhteinen tekijä on välittäminen. Hyvä esimies kuuntelee, kannustaa, antaa vastuuta ja luottaa. Hän istuu ruokalassa samassa pöydässä kuin muut. Hän katsoo silmiin. Hän tekee vuorollaan smoothiet tiimipalaveriin”, oli Hesari tiivistänyt kyselytutkimuksen tuloksen. 3 300 henkilön tutkimukseen vastanneista lähes jokainen esimies piti itseään reiluna ja oikeudenmukaisena johtajana. Johdettavista tätä mieltä oli keskimäärin vain joka toinen. Mielenkiintoista.

Miksi kuunteleminen on vaikeaa? Miksi kannustaminen on vaikeaa? Miksi on vaikeaa antaa vastuuta ja luottaa? Tai tulla istumaan porukan kanssa samaan pöytään ja katsoa ihmisiä silmiin?

Johtajat ovat persoonina erilaisia, joillekin on luontevampaa kohdata ihmisiä, näin minulle on perusteltu. Tai sitten ei ehdi, kun on niitä oikeita töitä, joita pitäisi tehdä, kuten yksi HR-johtaja sanoi. Oma käsitykseni on, että ilman kuuntelemista ei voi tietää, mitä firmassa tapahtuu ja siten on mahdotonta auttaa ihmisiä työssään. Se auttaminen kun on johtajan tärkein tehtävä, koska firmassa tehdyn työn tuloksena tulee niitä euroja. Kannustaminen, vastuun antaminen ja luottaminen ruokkivat johdettavan sisäistä motivaatiota, eli hän tekee paremmin työnsä ja into piukeana todennäköisesti myös enemmän. Euroja tulee kassaan lisää.

”Eikö se läsnäolo ja ihmisistä välittäminen ole johtajan homma?” kysyi minulta kerran eräs henkilö. Se oli hyvin sanottu, en olisi pystynyt paremmin tiivistämään.

Välinpitämättömyys on pelkoa

Kaikki tunteet pohjautuvat joko rakkauteen tai pelkoon. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Välittäminen on rakkautta, välinpitämättömyys on pelkoa. Ihmisiä voi olla pelottavaa kohdata, jos ei halua kritiikkiä ja jos on epävarma omasta osaamisestaan tai siitä, onko ihmisenä hyväksytty. Silloin on helpompaa verhoutua johtajan tittelin taakse ja sulkea ovi perässään. Ihmisten aito kohtaaminen vaatii sekä rohkeutta että nöyryyttä. Miellyttämisen tarve on parempi unohtaa, sillä ihmiset hyväksyvät aitouden.

Se, että voi kohdata ihmiset aitona, edellyttää hyvää itsetuntemusta. Sitä, että tietää omat heikkoudet, mutta on hyväksynyt ne. Ja että tietää omat vahvuudet, joiden avulla pystyy auttamaan muita omassa työssään. Johtaja ei yksin onnistu missään, hän voi onnistua ainoastaan viemällä porukkaa eteenpäin ja se ei onnistu, jos johtamistapa perustuu radiohiljaisuuteen.

Ihmisten johtamisesta tulee helposti rakettitiedettä, jos pelottaa kohdata ihmisiä. Silloin ei ole hajuakaan siitä, mitä työyhteisölle kuuluu ja miten sen dynamiikka toimii ja peli alkaa olla menetetty. Tutustu siis itseesi, sen jälkeen on paljon helpompaa tutustua porukkaan, joka siellä töissä pyörii. Se ei ole niin pelottavaa, kuin miltä se saattaa kuulostaa.

Mainokset