Taloyhtiössämme suoritettiin lämpökuvaus. Jostain syystä, en tiedä miksi. Kiltisti siirsin edellisenä päivänä kaikki huonekaluni metrin etäisyydelle ulkoseinistä, koska olin saanut tiedotteen, jonka oli allekirjoittanut sertifioitu lämpökuvaaja. Sertifioitu lämpökuvaaja! Itsehän olen sertifioitu samppanjaterapeutti (kyllä, sertifioinnin suorittanut taho on riittävän arvovaltainen), joten olin aika lumoutunut tästä uudesta eteen tulleesta ammattinimikkeestä.

Tietenkin kirjoitin siitä Twitteriin.

Twitter1

Koska olen vähän yllytyshullu, niin empiirinen tutkimus käynnistyi kuin luonnostaan. Kirjoitin aamulla kirjeen sertifioidulle lämpökuvaajalle, kiinnitin sen teipeillä sisäoveen niin, että hän näkisi sen ensimmäisenä ulko-oven avattuaan. Laitoin huomaavaisesti kynän sinitarralla kiinni lappusen viereen.

Twitter2

Matkalla töistä kotiin minua vähän nauratti, että kuinkahan minun kyselylomakkeeseeni oltiin suhtauduttu. Kun ei tunne ihmistä, ei voi ennakoida reaktioita. Aika yleismaailmallinen viestinnän haaste oli siis käsillä tässä kyseisessä tutkimuksessani. Ovesta löytyi pelkkä sinitarra, jättämäni lappu oli pöydällä ja sen vierestä löytyi toinen lappu.

Twitter3

Tämän empiirisen tutkimuksen perimmäinen tarkoitus oli saavutettu, hän oli ilahtunut ja minä olin hykerrellyt asian tiimoilta muutaman kerran päivän aikana. On sanottu, että itsekkyyden jaloin muoto on se, kun haluaa tuottaa toiselle hyvää mieltä. Ei kuulosta kovin pahalta itsekkyydeltä. Suosittelen siis kokeilemaan.

Mainokset