Eräänä aamuna tietokoneelleni avautui viesti: ”Moro Minna. Laitoin äsken mokkamasterit tulille – vasemmanpuoleisessa pannussa on tummaa paahtoo.”

Viesti oli miespuoliselta työkaveriltani. Hän tiesi, että minulla on tapana keittää töissä tummapaahtoista kahvia keittimellä, koska suhtaudun hieman epäluuloisesti automaattikahviin. Usein hän oli sattunut samaan aikaan pannun äärelle, kiitellyt kovasti vaivannäöstä ja pohtinut, että voisihan sitä itsekin joskus.

Yhtenä päivänä toinen työkaverini tuli viereeni taukotilan sohvalle siemaillen inkiväärijuomaa. Yhtäkkiä hän katosi ja tuli kohta takaisin mukanaan inkivääripussukka minullekin. Tein siitä itselleni annoksen. Hirveän pahaahan se oli, mutta urhoollisesti kaiken join. Juomalla oli paljon hyviä terveysvaikutuksia, mutta eniten ne vaikutukset tuntuivat lämpimänä tunteena rinnan seudulla.

Kerran tein jo lähtöä firman juhlista, kun hieman kuohujuomaa nauttinut työkaverini halusi minulta hetken. Kuuntelin puolisen tuntia hänen pohdintaansa siitä, saanko minä tarpeeksi arvostusta ja palautetta työstäni. ”Miten sinä jaksat aina olla niin positiivinen, mistä saat energiasi?”

Jäin pohtimaan työkaverini sanoja. On totta, että palautetta ja arvostavia sanoja saa ihan liian harvoin. Jokainen tarvitsee palautetta varsinkin siitä, että on työyhteisössä ihmisenä tärkeä. Tuollainen aito purskahdus tuntuu syvällä ja antaa kaikelle tekemiselle merkityksen. Se keventää askelta ja antaa uskomatonta voimaa, joka vie eteenpäin. Hyvä mieli näkyy aivan varmasti sekä työkavereille että asiakkaille. Se on hymy, joka jää kasvoille.

Tärkeintä työelämässä on, että varsinainen työ sujuu hyvin. Että sen tekemiseen on varattu riittävästi aikaa, syntyy valmista ja pääsee vielä itsekin kehittymään. Aika mukavaa on lisäksi se, että ympärillä on työkavereita, joiden kanssa on ilo työskennellä.

Yhteishengen positiivinen voima vie yhteisöä eteenpäin, vaikka kaikkien asenteet eivät aina aivan kohdillaan olisikaan. Nyreinkin tyyppi tempautuu toisinaan mukaan, kun ei oikein muutakaan voi. Joskus voi ihan vahingossa innostua.

Myönteisyys toimii joka suuntaan. Eräs johtaja ei ollut kovin innostunut lomakkeista. Assistentti lähestyi häntä toiveikkaasti allekirjoituspyynnöllä laittamalla lomakkeen päälle karkin ja lappuun lupauksen, että kun palautat tämän allekirjoitettuna, saat tikkarin. Lomake palautui ennätysajassa.

Hetki, jossa joku huomaa toisen, pysähtyy lähelle ja välittää, on kullanarvoinen. Sellainen hetki työn arjessa on kuin kevään ensimmäinen leskenlehti, joka yllättäen tunkee esiin harmaasta maasta. Se ilahduttaa ja jää ajatuksiin lämpimänä häivähdyksenä.

Sellainen työkaveri on aarre. Ja parasta tässä on se, että meistä jokainen voi olla sitä toisillemme.

Kolumni on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 14.5.2013

Mainokset