Kokeilin ylleni prinsessa-asua, jonka ajattelin pukea vappuaattona töihin. Sen tulee kruunaamaan kirjaimellisesti tiara. Pyörähtelin prinsessavaatteet ylläni olohuoneen lattialla ja minua syvästi ihasteli ekaluokkalainen tyttöni. ”Entä jos menisin tämä asu päällä huomiseen tapaamiseen, johon tulee ihmisiä, joita en ole koskaan ennen tavannut. Mitähän he mahtaisivat tuumata?” kysyin häneltä. ”Jos he ovat kivoja ihmisiä, he sanoisivat, että wau miten hieno prinsessa”, hän totesi. ”Mutta kyllä heidän aika huumorintajuisia pitäisi myös olla.”

Jos haluaa olla menestynyt naisjohtaja, täytyy olla lyhyet hiukset ja naisellisuuden kätkevä jakkupuku-univormu. Näin meille kerrottiin Suomen yrityselämän vaikutusvaltaisimmista naisista. Prinsessamekkoa ei mainittu. En usko, että totuus on ihan tuonkaltainen, sillä olen tavannut upeita, pitkähiuksisia naisjohtajia vaatteissa, joissa he näyttävät tuntevan itsensä hurmaaviksi naisiksi.

Work goes happy –tapahtumassa Stella Polariksen Elina Stirkkinen sanoi, että käytämme arjessa paljon eri ilmaisukeinoja. Palavereissa neuvottelemme eri tavalla kuin kotona lastemme kanssa. Hän painotti, että meillä ei ole eri rooleja, vain erilaisia ilmaisukeinoja. Samassa tapahtumassa iltapäivällä Mato Valtonen ja Kalle Isokallio keskustelivat työhyvinvoinnista ja nimenomaan erilaisista rooleista, joissa elämme päivittäin. Esitin tämän Stirkkisen näkemyksen ja pohdin ääneen, että onhan paljon armollisempaa puhua ilmaisukeinoista kuin rooleista, jotka vaikuttavat kovin teennäisiltä. Valtonen sanoi, että on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat olevansa vapaita kaikista rooleista, mutta heitä nimitetään kylähulluiksi.

Meillä töissä nuori nainen oli menossa tärkeään asiakastapaamiseen. Hän pukeutuu arjessa farkkuihin, eikä ole ylipukeutunut (niin kuin eräät). Hän oli käynyt hankkimassa tulevaan tapaamiseen suorat housut ja neuleen. ”Ihan tuohon hame ja jakku –linjaan en oikein pysty”, hän totesi. Sanoin, että ei tarvitsekaan ja että hänen valitsemansa asu on varmasti hyvä ja hänen persoonaansa korostava. Kun menee tapaamiseen vaatteissa, joissa viihtyy ja joissa tuntee olonsa luontevaksi, on helpompi olla myös asiassa uskottava. Tässä suhteessa naisten pukeutuminen on vapaampaa, ei tarvitse pukeutua kovin määrämuotoisiin roolivaatteisiin. Ei tarvitse tuntea kuristuvansa kravattiin.

En aio tehdä lähtemätöntä vaikutusta uusiin ihmisiin menemällä tapaamiseen prinsessamekossani. Mutta töihin siinä menen, koska siellä ihmiset ajattelevat, että wau miten hieno prinsessa ja nauravat päälle. Heillä ehkä käy myös mielessä, että eipä tuo kylähullu ole pitkään aikaan pukeutunutkaan mihinkään rooliasuun.

Mainokset