”Henkilöstöä ei tarvitse motivoida, sillä jos yritykseen on valittu oikeat ihmiset, he motivoituvat itse. Tärkeintä on olla riistämättä heidän motivaatiotaan.” Suurin piirtein noin julistaa Jim Collins klassikkokirjassaan Hyvästä paras. Mutta mitä tarkoittaa motivaatio ja miten sen voi riistää?

Jos ei kauheasti huvita, tekee työssään sen, mikä pitääkin tehdä. Jos huvittaa todella paljon, silloin antaa itsestään parhaimman panoksen. Sitä tarkoittaa motivaatio.

Kävin puhumassa työhyvinvoinnista ja hyvästä johtamisesta lukioiden rehtoreille ja opettajille. Tilaisuuden jälkeen tapahtui spontaani avautuminen. Kyseistä opettajaa harmitti, kun luokkien tulostimet eivät juuri koskaan toimi. Kun on suunnitellut tunnin huolellisesti ja haluaa tulostaa oppilaille materiaalit, niin ottaahan se hermoon, jos tulostin ei toimi. Ja yleensä se ei toimi. Aina pitää olla varasuunnitelma. Kuinka motivoitunut opettaja astelee luokan eteen tuollaisen välituntikokemuksen jälkeen?

Minulla oli etuoikeus katsella elokuvaa, jota en ollut itse valinnut. Tässä Disneyn Räyhä-Ralf-elokuvassa (sisältää juonipaljastuksia) päähenkilö oli 30 vuotta vanhan pelin pahis. Häntä harmitti asua kaatopaikalla, kun muut pelin hahmot asuivat kauniissa talossa ja viettivät siellä aikaa yhdessä. Räyhä-Ralfia ei arvostettu, hänen työpanostaan ei katsottu tärkeäksi. Siksi hän päätti lähteä etsimään arvostusta toisesta pelistä. Hän halusi olla sankari ja saada mitalin. Koska peli ei ole mitään ilman kunnon pahista, se sai päälleen lapun ”epäkunnossa” ja uhkauksen, että töpseli vedetään lopullisesti pois pistorasiasta. Muut hahmot ymmärsivät vasta tässä vaiheessa, kuinka tärkeä Räyhä-Ralfin työpanos oli ollut.

Peruslähtökohta sujuvalle työnteolle on siis toimiva työympäristö. Että härvelit ovat kunnossa eikä niiden vuoksi tarvitse ahdistua. Mutta huippumotivaation saavuttamisesta johtamisoppaat kertovat sitä samaa tarinaa; hyvässä työyhteisössä työllä pitää olla jokin suurempi merkitys ja visio, mitä kohti yhdessä mennään. Jokaisella pitää olla tiedossa henkilökohtainen tavoite ja kirkas käsitys siitä, mitä häneltä odotetaan. Ja tunne siitä, että hänen työtään arvostetaan. Aika simppeliä teoriassa, mutta usein niin vaikeaa muuttaa todellisuudeksi.

Kun tekee töitä intohimon purskeessa, ei välttämättä tarvitse kannustusta. Silloin tietää tekevänsä oikeita asioita ja olevansa tärkeä. Mutta kun heikko hetki koittaa, ylittyy hiuksenhieno raja epävarmuuden toiselle puolelle, jossa kyseenalaistaa kaiken. Silloin muistelee niitä kuulemiaan kiitoksen sanoja ja kerää niistä voimaa uuteen nousuun. Jos niitä sanoja ei löydy muistin lokeroista, saattaa olla, että enää ei huvita.

Kiitoksen ja arvostuksen sanoilla on suuri voima. Jokaisen pitäisi tuntea olevansa työyhteisössä tärkeä, tärkeä sekä ihmisenä että osana kokonaisuutta. Se tunne ratkaisee, huvittaako vähän vai todella paljon.

Mainokset