Onko kiusaus sanoa tulleensa kiusatuksi, jos kyse onkin vain siitä, ettei kompetenssi riitä tai ei muuten vain huvita? Aina on helpompi mennä verhon taakse, kuin astua rohkeasti esiin ja sanoa: ”Kuules, esimies, minä teen väärää työtä.”

Näinä aikoina on ollut kovasti pinnalla työpaikkakiusaaminen. Julkisuuden myötä esille on noussut muitakin kiusaamistapauksia. Se on tärkeää, sillä jokaisella on oikeus tehdä työtä hyvässä työympäristössä, olla arvostettu ja saada kiitosta. Ilmiön varjopuolena ovat tapaukset, joissa henkilöt eivät vain pysty suoriutumaan heille annetuista työtehtävistä. Hyökkäys on paras puolustus ja primitiivireaktio sekä itsesuojeluvaisto yrittävät todistella, että olet oikeassa ja joku muu on väärässä. Sinä olet se, jota kiusataan. Silloin hämärtyy totuus siitä, että työ voi olla sinulle täysin väärä.

Henkilöstöhallinnossa on aika tavallista, että keskustellaan yhdessä henkilön kanssa, mihin suuntaan hänen työuransa voisi lähteä kehittymään. Nämä hetket ovat arvokkaita, koska silloin henkilö on oivaltanut jotain ja hänellä on aito halu lähteä kehittämään omaa osaamistaan ja siten kanavoida uutta, kuplivaa energiaansa meidän työyhteisön hyväksi. Nämä hetket ovat oman työni aarteita.

Henkilöstöhallinnossa on myös hetkiä, jolloin mietitään, millä keinoilla voisi innostaa henkilöä, joka on käpertynyt omaan innottomuuden tilaansa. Kuinka häneltä saisi kiskottua pois ne ravihevosen silmälaput, jotka estävät häntä näkemästä uusia mahdollisuuksia. Jos hän vain itse oivaltaisi ja jaksaisi innostua.

Varsinkin naistenlehdissä (en lue miestenlehtiä) on kuvia naisista, jotka seisovat kumppareissaan laitumen reunalla onnesta typertynyt ilme kasvoillaan. He ovat täysikasvuisina opiskelleet uuden ammatin, lähteneet yrittäjiksi, uskaltaneet toteuttaa unelmansa ja ovat tulleet siitä järkyttävän onnellisiksi. Ihminen voi siis tehdä tavan vuoksi väärää työtä ja olla siinä onneton.

Jos tekee väärää työtä, on onneton. Tai neutraali, mikä on melkein sama asia. Silloin tekemisestä puuttuu onnistumisen ilo ja intohimo. Silloin ärsyyntyy siitä, että ei pysty täyttämään odotuksia, kommunikoi jatkuvasti väärällä taajuudella ja ei ymmärrä niitä telepaattisia viestejä, mitkä sinkoilevat ilmassa ja joita muut sujuvasti bongaavat jalostaen niistä upeita juttuja. Tähän tilaan on mahdotonta päästä jos tekee väärää työtä. Silloin voi tulla helposti tunne, että joku kiusaa minua.

Kun käänsin hetkeksi selkäni, lapseni kävi kirjoittamassa keskeneräiseen blogiin: ”Muuten, rakkaat blogin lukijat. En ole kertonut että olen lehmä. Ammuu.” Hetken aikaa olin närkästynyt, mutta sitten tajusin, että sehän sopii hyvin tähän aiheeseen. Joskus voi olla paikallaan tiedostaa erilaisuutensa, etsiä uusia niittyjä, joilla kirmata, löytää vahvuutensa ja olla laitumen kuningatar. Mieti sitä.


Julkaistu 30.3. Älykäs työ -blogissa.