Meillä töissä kävi opiskelijaryhmä yritysvierailulla. Emme mielestäni olleet silläkään kerralla pitkäveteisiä.  Silti siinä eturivissä istui nuori mies, jonka taistelua nukahtamista vastaan seurasin kiinnostuneena. Lopulta hän luovutti, antoi päänsä retkahtaa ja nukkui pitkän pätkän. Hän oli pukeutunut paitaan, jossa luki: Asenne ratkaisee aina.

Meillä on siivooja, jota on pyydetty siivoamaan päivän aluksi asiakastilat. Hän toki rientää sinne heti aamutuimaan, mutta sitä ennen hän käy täyttämässä taukotilan kahviautomaatin, ettei kukaan jäisi ilman aamukahvia. Ohimennen hän tyhjentää ja täyttää asianpesukoneen ja taitaa vähän pyyhkäistä rätillä pöytää. ”En minä voi jättää tiskipöytää tuon näköiseksi”, hän sanoo hymy huulillaan.

Meille tulee paljon suuria ja painavia pahvilaatikoita, monen eri kuljetusfirman toimittamana. Joskus ovella on kireänoloinen kuski, joka työntää käteen likaisen ja ryppyisen paperin, minkä allekirjoittamiseen hän lainaa kynää raskaan huokauksen saattelemana. Tavara on luonnollisesti jätetty ensimmäiseen kerrokseen, joskus jopa ulos. Varovaiseen kysymykseen, koskien tavaran perille roudaamista, saa vastaukseksi julmistuneen katseen ja tiuskaisun: ”Se ei kuulu mun hommaan.”

Asenne on ihmisessä ominaisuus, mikä minua kovasti kiehtoo. Miksi vaivautua tekemään työnsä paremmin, koska keskinkertaisuuskin yleensä riittää? Kuka siitä hyötyy, jos yrittää vähän enemmän, ylittää kaikki odotukset ja yllättää positiivisesti? Saattaisiko samalla yllättyä itse ja jopa ilahtua siitä? Voisiko joku panna hyvän asenteen merkille niin, että se avaisi uusia mahdollisuuksia?

Keskustelin puolitutun kanssa, joka avautui työelämänsä kriisistä. Työ oli haastavaa, arvostettua ja joskus se oli ollut motivoivaa ja innostavaa. Nyt sitä oli liikaa ja se ei enää antanut iloa elämään. ”Kai sitä pitäisi ajatella, että sehän on vain työtä”, hän sanoi apeana. Sitten me kuuntelimme yhdessä, kuinka hälytyskellot soivat hänen päässään. Se, että ei oikein ole osannut kieltäytyä mistään, oli ajanut hänet jatkuvaan rimpuiluun jaksamisen rajoilla ja työ oli alkanut tuntua ”vain työltä”. Hyvän asenteen synonyymi taitaa olla terve asenne, mikä tiedostaa rajat, on armollinen ja säilyttää siten ilon työelämässä.

Pidä omasta jaksamisestasi huolta, silloin saat pidettyä sen kallisarvoisen Hyvän Asenteen, jos olet sellaisen ominaisuuden itseesi ohjelmoinut. Sillä yllättävän usein asenne ratkaisee.

Mainokset