Kuukausiarkisto: tammikuu, 2012

Meillä töissä kävi opiskelijaryhmä yritysvierailulla. Emme mielestäni olleet silläkään kerralla pitkäveteisiä.  Silti siinä eturivissä istui nuori mies, jonka taistelua nukahtamista vastaan seurasin kiinnostuneena. Lopulta hän luovutti, antoi päänsä retkahtaa ja nukkui pitkän pätkän. Hän oli pukeutunut paitaan, jossa luki: Asenne ratkaisee aina.

Meillä on siivooja, jota on pyydetty siivoamaan päivän aluksi asiakastilat. Hän toki rientää sinne heti aamutuimaan, mutta sitä ennen hän käy täyttämässä taukotilan kahviautomaatin, ettei kukaan jäisi ilman aamukahvia. Ohimennen hän tyhjentää ja täyttää asianpesukoneen ja taitaa vähän pyyhkäistä rätillä pöytää. ”En minä voi jättää tiskipöytää tuon näköiseksi”, hän sanoo hymy huulillaan.

Meille tulee paljon suuria ja painavia pahvilaatikoita, monen eri kuljetusfirman toimittamana. Joskus ovella on kireänoloinen kuski, joka työntää käteen likaisen ja ryppyisen paperin, minkä allekirjoittamiseen hän lainaa kynää raskaan huokauksen saattelemana. Tavara on luonnollisesti jätetty ensimmäiseen kerrokseen, joskus jopa ulos. Varovaiseen kysymykseen, koskien tavaran perille roudaamista, saa vastaukseksi julmistuneen katseen ja tiuskaisun: ”Se ei kuulu mun hommaan.”

Asenne on ihmisessä ominaisuus, mikä minua kovasti kiehtoo. Miksi vaivautua tekemään työnsä paremmin, koska keskinkertaisuuskin yleensä riittää? Kuka siitä hyötyy, jos yrittää vähän enemmän, ylittää kaikki odotukset ja yllättää positiivisesti? Saattaisiko samalla yllättyä itse ja jopa ilahtua siitä? Voisiko joku panna hyvän asenteen merkille niin, että se avaisi uusia mahdollisuuksia?

Keskustelin puolitutun kanssa, joka avautui työelämänsä kriisistä. Työ oli haastavaa, arvostettua ja joskus se oli ollut motivoivaa ja innostavaa. Nyt sitä oli liikaa ja se ei enää antanut iloa elämään. ”Kai sitä pitäisi ajatella, että sehän on vain työtä”, hän sanoi apeana. Sitten me kuuntelimme yhdessä, kuinka hälytyskellot soivat hänen päässään. Se, että ei oikein ole osannut kieltäytyä mistään, oli ajanut hänet jatkuvaan rimpuiluun jaksamisen rajoilla ja työ oli alkanut tuntua ”vain työltä”. Hyvän asenteen synonyymi taitaa olla terve asenne, mikä tiedostaa rajat, on armollinen ja säilyttää siten ilon työelämässä.

Pidä omasta jaksamisestasi huolta, silloin saat pidettyä sen kallisarvoisen Hyvän Asenteen, jos olet sellaisen ominaisuuden itseesi ohjelmoinut. Sillä yllättävän usein asenne ratkaisee.

Jotkut ihmiset suhtautuvat sanoihin tunteellisesti. Se on outoa.
Minä olen sellainen.

En ole pitänyt sanasta Oivaltaa. Sinänsä hankala tilanne, kun meidän yritysesittelyn kansilehdessä lukee Oivalluksia verkossa. Tämän vuoksi olen pääasiassa kätkenyt tunteeni. Vaikka olen aina jollain tavalla tajunnut, mitä se sana tarkoittaa, nyt olen myös oivaltanut sanassa piilevän väkevän voiman.

Joskus saattaa tulla lukeneeksi kirjan, jonka jokaisen lauseen voisi alleviivata ja jonka äärellä nyökyttelee ja myhäilee tyytyväisenä: ”Juuri noinhan sitä pitääkin toimia. Samaa mieltä.” Joskus ne opit unohtuvat tai niitä ei oikein osaa soveltaa käytäntöön. Tai vähintäänkin siinä tilanteessa hätääntyy niin, että unohtaa.

Jos haluaa, että toinen ymmärtää ja muuttaa tästä ymmärtämisestään johtuen toimintatapojaan, ei riitä, että kertoo hänelle faktat. Silloin kuulee ehkä myöntävän vastauksen: ”Juuri noinhan sitä pitääkin toimia. Samaa mieltä.” Mutta vastassa on katse, mikä on kohtelias ja kovin tyhjä. Ja mikään ei muutu.

Kyllä, kyse on valmentavasta johtamisesta. Olet varmaan lukenut siitä pari kirjaa. Mutta oletko nähnyt, kun ihminen oivaltaa, sytyttää lamppunsa ja on sen vuoksi onnesta soikeana? Kun hän on itse löytänyt ne vastaukset, jotka ovat olleet jollekin toiselle päivänselviä ja joita hänelle on yritetty kertoa. Sellaisen ihmisen katse ja koko olemus ovat täynnä niin voimakasta energiaa, että itsekin elää sillä huumalla muutaman päivän.

Muista siis kysellä ja kysellä vielä vähän lisää. Malta olla kertomatta vastauksia ja näyttämättä suuntaa, koska ei hän niitä halua ymmärtää (juuri-noinhan-sitä-pitääkin-toimia-samaa-mieltä). Kysele vaikka: Mistä sinun mielestäsi tämä ongelma johtuu? Mitä haluaisit saada aikaan? Mitä voisit tehdä seuraavaksi ja millaista tukea siihen tarvitset? Sinä haluat kokea sen tunteen, kun hän oivaltaa, jonka jälkeen hän myös ymmärtää ja on valmis muutokseen. Lisäksi hän on oppinut itsestään jotain merkittävää ja osaa soveltaa sitä viisautta myös tulevaisuudessa. Oivaltaminen voi ottaa aikaa, ole kärsivällinen; se kannattaa.

Sanoista vielä sen verran, että on hyvin viehättävää, kun jokaisella ihmisellä on lempisanat, joita hän käyttää. Senkin vuoksi ihmisiä on mukava kuunnella. Minäkin olen jo muutaman kerran sanonut ääneen tuon Oivaltaa, vaikkakin joka kerta hieman hätkähtäen.