Ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä, ei todellakaan. Minun piti jättää saamani ”henkilöarviointi” omaan arvoonsa. Kun luin sähköpostin ensimmäistä kertaa, tuli paha mieli, mutta kun luin sen uudelleen, ymmärsin, miten överi se oli. Ajattelin, että toivottavasti häntä helpotti kirjoittaa se.
Sitten tulin töistä kotiin ja luin Twitteristä Slush-ahdistelutapauksista ja tiesin heti, että minun täytyy tämä tapaus nostaa esille. Naisten kohtaamaa ahdistelua on niin monenlaista, tässä yksi niistä. Totta kai mietin, mitä väärää olen itse tehnyt ansaitakseni tämän ryöpytyksen ja uskon, että monet naiset vastaavanlaisissa tapauksissa miettivät niin. Todennäköisesti tarkoituksena oli nujertaa minut henkisesti, koska onhan hän älykäs mies, mutta siihen tarvitaan aika paljon enemmän. Kerron tästä siksi, koska jos yksikin nainen tämän luettuaan saa itselleen voimaa kohdata jonkin tilanteen tai käsitellä jonkin tapauksen, niin silloin tämän tarinan jakamisella on ollut merkitys.
Hän on naimisissa oleva mies. Hän on merkittävässä asemassa IT-alan yrityksessä. Olimme ystäviä. Viime kesänä, kuumana heinäkuun päivänä nautiskelin lomasta ja kuvasin itsestäni hymyilevän videonpätkän, jossa olen avokaulaisessa mekossa laivan kannella paistattelemassa auringossa. Postasin sen Facebookiin ja kerroin tekstissä sisävesilaivalla mekastaneista lapsista. Aika pian sen jälkeen (sattumaltako?) sain Häneltä viestin, jossa hän kyseli, menisimmekö joku päivä vaikka aamiaiselle. Toki! Seuraavana päivänä sain uuden viestin, jossa hän kertoi, että koska olen auttanut häntä edustamansa firman rekrytoinneissa, eli suositellut hänelle henkilöitä entisestä työpaikastani, se oikeuttaisi minut skumpparisteilylle Päijänteelle. Se oli mielestäni mahtava idea ja olin ilahtunut, kun hän halusi nähdä niin paljon vaivaa! Kyllä, näinkin ruskeasilmäisenä olen välillä yllättävän sinisilmäinen, koska uskon ystävyyteen. Mielestäni ilmaisia lounaita on olemassa. WhatsAppiin alkoi tulla tunnelmallisia kuvia ja runollisia viestejä maagisista aamuista. Olin vastaillut viesteihin aika lyhyesti ja jopa tylsästi. Lupasin lähteä uimaankin, jos sää olisi siihen sopiva.
”Moi, vesi voi olla torstaina lämpimämpää kuin ilma. Pidän sut kuitenkin lämpimänä, jos ei muuten niin saunan avulla :)” Vihdoinkin ymmärsin kysyä häneltä, mikä mahtoi olla herran agenda? ”Agenda on hyvin vapaa muttei vaarallinen. Sopiix niin?” Kerroin, että ei sovi, sillä en ole kiinnostunut ukkomiehistä. Olin pettynyt ja ärsyyntynyt, mutta otin tilanteen aika napakasti haltuun. Risteily muuttui kiusaantuneeksi lounaaksi maissa, jonka lopuksi kerroin, että enää ystävyys ei kestä tämmöisiä puheita yhtään ja hän lupasi, että tilanne ei toistu. Tämän jälkeen soitin hänelle muutaman kuukauden päästä, kun tarvitsin suositukset henkilöstä, jota itse rekrysin ja tilanne tuntui olevan niin kuin ennenkin.
Viime perjantaina molempien firmoilla oli pikkujoulut. Hän laittoi kesken illan minulle viestin, jossa hän kertoi, että meidän pitää sopia rekryperiaatteista. Olin jututtanut heiltä kahta poishaikailevaa henkilöä ja se tuntui hänestä huonolta. Hän itse oli toki rekrynnyt surutta minun entisestä työpaikastani, vaikka siellä on edelleen monta hänen ystäväänsä töissä. Koska en sano mitään, mitä en tarkoita, en luvannut olla tapaamatta, jos joku haluaa tulla käymään. Tämä ei häntä miellyttänyt. Muuten, ihan vaan huomiona, että ihmisiä ei noin vaan rekrytä, he vaihtavat työpaikkaa, jos eivät viihdy nykyisessään.
Sävy viesteissä kävi ikäväksi, enkä itsekään ollut nöyrä ja alistuva, kaikkea muuta. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin ärsyttävä, sillä en anna kohdella itseäni huonosti. Lopulta kivahdin, että en pidä siitä, millä tavalla hän firman nimissä halusi kesällä kiittää minua rekrytoinneista ja miten hän nyt lähestyi minua tekstiviesteillä kesken pikkujouluillan. Hän loukkaantui todella paljon siitä, että nostin kesällä tapahtuneen esille, vaikka hän oli pyytänyt anteeksi. Varmasti niinkin, mutta jos rikkoo lautasen, se ei tule ehjäksi, vaikka siltä kuinka pyytäisi anteeksi. Olin sen kesän tapauksen jo unohtanut, mutta tässä yhteydessä se nousi taas mieleen, koska emme ole olleet sen yhden puhelun lisäksi tekemisissä.
En ollut viitsinyt vastata hänen viimeiseen tekstiviestiinsä, missä hän kertoi, kuinka oli alkanut kesällä panostaa parisuhteeseensa. Hyvä, että episodi minun kanssani oli pysäyttänyt hänen seikkailunsa, siitä olen iloinen! Mutta maanantaina, keskellä päivää, sain häneltä pitkän sähköpostin. Tässä otteita kuvauksesta, millainen ihminen minä olen:
”…aloit nopeasti perustelemaan miksi juuri sinun ei tarvitse kuunnella ketään eikä noudattaa mitään pelisääntöjä.”
”Et keskustelun sävystä ja käänteistä päätellen ole halukas kunnioittamaan tuttujen firmoja koskevia rajoitteita houkutella ihmisiä tai puhua toisista pahaa.”
”Sinulle ei näköjään merkitse mitään kaverisuhteet silloin kun niistä on haittaa sinun omien intressien toteuttamiselle. Olet ihminen, joka on valmis uhraamaan hyvät suhteensa muihin ihmisiin tavoitellessaan omaa etua. Esineellistät kaiken tiellesi osuvan jos oma etusi sitä vaatii. Miten tällainen ihminen voi toimia uskottavasti minkään firman hr-tehtävissä?”
”Vahvistuksena mielipiteillesi katkaisit esimerkiksi Fb-kaveruutemme. Et kykene rakentamaan rauhaa vaan lietsot vihaa ja pahaa mieltä. Millainen ihminen tästä kaikesta paljastuu?”
”Et välitä pätkääkään kenenkään muun tunteista tai sanojesi loukkaavuudesta kun ajat omaa etuasi. Uskomatonta!”
”Minna, ihmettelen kovasti toimintaasi ja olen hyvin pettynyt sinuun. Henkilö joka ei pysty keskustelemaan ammatillisista asioista asioina ei ansaitse arvostustani. Henkilö joka näkee vain muissa virheitä eikä suostu näkemään omassa toiminnassaan mitään korjattavaa vaikuttaa epätasapainoiselta. Minkäänlaista kykyä mennä peilin eteen sinulla ei ole, mikä on roolisi huomioiden todella outoa ja itsellesi lopulta vahingollista.”
”Sen sijaan että keskittyisimme myrkyttämään omaa tai rekrytoitaviemme mieliä pidämme huolta siitä, että kehitymme asiantuntijafirmana joka päivä. Ajattelemme asioita positiivisen ja hyvän kautta. Teemme tätä varmoina siitä, että näin on ennen kaikkea meidän ihmisten kannalta hyvä. Sinulla puolestaan on tällä hetkellä voimakas sanojen ja tekojen ristiriita joka voi nopeasti kärjistyä vielä pahemmaksi. Unelma- ja rohkeushöttösi on tekojesi valossa ihan jotain muuta.”
”Heippa Minna ja onnea valitsemallasi tiellä. Lupaukseni mukaisesti pysyn kaukana sinusta ja kaikkein kauimpana periaatteista joita edustat. Olen toki harmissani että näin kävi mutta en voi mitään jos toinen osapuoli vain hyökkää hyökkäämistään eikä kykene mihinkään inhimillisesti rakentavaan kanssakäymiseen. Minulle piirtyy kuva härskistä omanedun tavoittelijasta jonka käyttäytymisessä näkyvät arvot eivät juuri kauempana omistani voisi olla.”
Kerron aika paljon mukavia asioita itsestäni, joten tässä oli nyt sitä toista puolta minusta. Toisaalta, enhän minä koskaan ole halunnutkaan olla ihminen, joka on ”ihan kiva”. Jos haluaa herättää ihmisiä ajattelemaan, pitää ottaa sitä tunnetta myös vastaan. Tuon luonneanalyysin sain häneltä siis sen vuoksi, kun en kiinnostunut ukkomiehestä, jota olin pitänyt ystävänä. Ja että kehtasin vielä myöhemmin palata asiaan. Ja etten suostunut allekirjoittamaan hänen sääntöään, että kaverin firmasta ei rekrytä, vaikka hän itse tekee koko ajan niin. Muuta pahaa hänelle en ole tehnyt.
Koska en halua jättää sinua huonoon fiilikseen tämän tekstin jälkeen, kerron kaksi ihanaa viestiä viime viikolta. Ne merkitsevät minulle paljon enemmän kuin se pitkä vuodatus. Nuo kaksi hyvää viestiä saivat kyyneleet silmiini, ei se paha. Ensimmäinen tuli entiseltä yhteistyökumppanilta, jota jeesasin nopeasti ja toinen tuli entiseltä työkaverilta, jota olin tiedostamattani auttanut:
”Kyllä sä jaksat olla ihmeellinen.”
”Olet kyllä ihmeidentekijä. Kiitos Minna sinulle <3”
Ranteessani on ollut kohta kaksi vuotta Efva Attlingin Take No Shit –koru. Efva on sanonut näin: ”My thought with the ‘Take no shit’ message is to give strength, to get courage to stand up for yourself, not to be offended.”
(Ai Weiwei, Rypäleet, Helsingin taidemuseo HAM)
